Hirviö yhtyy neitsyeen

Hirviö on ovella. Sen suupielistä valuu kuolaa kun se katselee minua ahnaasti punaisilla silmillään. Minä esitän nukkuvaa ja toivon että hirviö jättää minut rauhaan. Se ei jätä. Se astelee luokseni pehmein askelin ja minun sydämeni hakkaa samaan rytmiin sen askelten kanssa. Se asettuu päälleni ja tarttuu minua käsivarsista. Älähdän ja katson sitä syvälle silmiin. Tuo läpitunkeva katse porautuu sieluuni. Hirviö hymyilee julmasti ja sanoo, jos liikahdatkin, kuolet. Nieleskelen kyyneliä ja yritän pysyä lujana. Hirviö ottaa esiin elimensä ja työntää sen syvälle sisääni. Se vihloo kivusta ja puren hammasta, yrittäen olla näyttämättä herkkyyttäni. Koko huone täyttyy hirviön huudoista kun se yhtyy neitsyeen joka olin. En siedä enää. Alan ulvoa kivusta, anelen sitä lopettamaan, mutta se vain innostuu siitä lisää. Lopulta maailman rumin asia tapahtuu: hirviö saa siemensyöksyn. Se nousee päältäni varovaisesti, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja astelee pois ja sulkee huoneen oven. Jään yksin nyyhkyttämään raiskattuna myttynä. Halaan tyynyä ja kyyneleet tipahtelevat poskiltani sen päälle. En enää koskaan voi olla iloinen.