Eilinen päivä mennyt ihan rattoisasti tässä läppärillä puuhatessa. Nukuin päikkärit ja sain paremmin unta kun oli turvallisempi olo. Olen ollut nyt paljon maadoittuneempikin. Yritän päästä tästä kehojumista irti. Olen lopulta jumiutunut kropassani niin että vaivun syvälle mieleeni enkä ole yhteydessä fyysisyyteen. Nyt tämä on helpottanut.
Nukuin taas päikkärit. Palauttavaa ja virkistävää unta, viimeinkin! Tuntuu että mielenterveys eheytyy salamana kun saa kunnolla unta! Ymmärrän myös paremmin miten tämä telepatia on harhaani. En lue muiden ajatuksia tai nappaa niitä ilmasta niin sanotusti, se on omaa alitajuntaani että luen muita, oikeasti vain kuvittelen mitä he voisivat ajatella. Ja se on myös kenties omien osieni välistä vuoropuhelua kun olen omaksunut muiden identiteettejä omiksi osikseni.
Olen vielä varmasti monta vuotta mielenterveyskuntoutujana mutta ei se haittaa. Ei sille asialle oikein voi mitään joten turha katkeroitua. Toivon kuitenkin että joskus olisin tarpeeksi terve elämään niin sanotusti normaalia elämää - hankkia työpaikan, parisuhteen, kavereita ja lemmikin ja lapsia. Toivon että muistaisin tarpeeksi tarkasti kirjoittaakseni sen kirjan. Se on niin sanotuista tehtävistäni se tärkein tässä maailmassa, omaelämäkerta. Näin sen koen.
Nyt odotellaan päiväkahveja. Mukavaa vähän herkutella. Olen enemmän kehossani kuin vuosiin. Mielenterveyteni heittelehtii koska uusia muistoja on alkanut virrata pintaan mutta tämä prosessi on myös hyvin puhdistava ja eheyttävä samalla vaikkakin kaoottinen ja sekoamisen rajoilla mennään. Mutta lopulta sekoaminen menee aina ohitse ja sen jälkeen voin entistä ehommin. Nyt olisi hakusessa keinot mitkä tuntuvat hyviltä mielessä ja kehossa eikä tuskan kautta käsitellä. Ne keinot toimivat paljon paremmin mutta tuska toisaalta on kasvattavaa henkisesti kun joutuu pohtia ratkaisuja kriiseihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti