Sydämeni alkaa heräilemään.
Tunnen nykyään rakkautta kaikkeen ja kaikkiin. Jopa ötököihin, heh. Eilen itkin vuolaasti kun sydämeni alkoi avautua rakkaudelle.
Minulla ei ole mitään kiirettä. Turhaan pidän kiirettä toipumisen kanssa. Nyt en enää juokse murhaajia pakoon yössä, että pitää olla mahdollisimman nopea. Voin rauhoittua tässä hetkessä elämiseen ja arkisiin puuhiin. Ei tarvitse kiireellä ajatella asioita. En juokse pakoon enää. Pakoni loppuun juostu on.
En ole vaarassa tulla murhatuksi että pitää olla mahdollisimman nopea. Ei täydy olla enää valppaana vaaran varalta. Kukaan ei tule enää raiskaamaan tai kiduttamaan. Voin puuhastella nyt omiani.
Voin maadoittua turvallisesti kehoni tasolle nyt. Voin olla kehollinen.
Nyt voin antaa periksi uneliaisuudelle ja rentoutua. Nyt voin vain nauttia elämästä ja elää elämääni eikä tarvitse tehdä töitä eheytyäkseen. Parhaiten eheydyn kun vain elän ja teen mukavia asioita ja nautin olostani. Oivallukset tulevat itsestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti