On raskasta elää itsensä kanssa jos vihaa itseään. Tiedän tämän hyvin. En nuoruusvuosinani osannut rakastaa itseäni. Halusin olla joku toinen. Nykyään en tahdo olla kukaan muu kuin minä.
Istuskelin puistossa kun koin eräänlaisen valaistumisen - aloin rakastamaan itseäni vaikka kukaan ei koskaan rakastanut. (Tai näin koin, ettei kukaan rakasta.) Se oli huojentava oivallus. Nykyään osaan rakastaa kehoanikin sisältä päin vaikkei se ole täydellinen. Myönnän kuitenkin että toisinaan en osaa rakastaa kehoani.
Nykyään huomaan olevani aivan samanlainen kuin fanittamani hahmot piirrosleffoissa ja muissa elokuvissa. Olen juuri sitä mitä haluankin olla. Ja olen kasvamassa enemmän ja enemmän itsekseni nyt. Itsetuntemus on tärkeää itsensä rakastamisessa!
Tässä meditaatioharjoitus aiheeseen liittyen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti