Järki tuntuu eheytyvän heti kun luovun turhasta pelosta. He eivät toteuta väkivaltaisimpia uhkauksiaan minuun, olen turvassa heiltä. Eikä kukaan tarkkaile, voin kohdata ajatukseni ja tunteeni eivätkä ne leviä muihin. Olen turvallisesti muuttanut omilleni eivätkä he tiedä osoitettani enkä käy heillä kylässä.
He ovat uhkailleet paistaa minut elävältä, syödä, amputoida raajani ja sulkea jonnekin pimeään mistä ei ole poispääsyä. En tiedä olisivatko he oikeasti pystyneet tuollaiseen tai toteuttaneet noita ja varsinkin elävältä syöminen on absurdi ajatus mutta sellainenkin minulla on.
He eivät toteuta uhkauksiaan ikinä enää, eivät löydä minua.
Pelottaa kaiken aikaa. Järkeä repivä pelko ja kauhu. Tuntuu että järki lähtee. No, se joskus lähtikin, eli kai nyt koen vain sen tuskan uudestaan jotta voin siitä eheytyä.
Hei oikeesti oon turvassa nyt, mitä hittoa, ne ei saanu mua hengiltä vaikka kaikkensa yrittivät, mä yritin vielä lujemmin. Olin voimakastahtoinen kuoleman edessä. Mua tähdättiin otsaan ja pysyin lujana. Ne ampu mut melkein kerran. Oon voimakkain ihminen kyllä koskaan. Mua ei saada hengiltä edes enää, ne ei tiedä olinpaikkaani. Mulla on mieli niin sotkussa... Pelottaa hengiltä. Musta on tullut avuton taapero taas. Kohta olen sikiö, heh. Mä käyn kai läpi varhaisvuosia. Järki tuntuu nytten eheytyvän kun tajuan ettei ne löydä mua. Tajuan että oon turvassa. Mikä suunnaton helpotus. Mä voin olla kotonani rauhassa eikä kukaan tarkkaile. Saan tehdä nyt mitä vaan kivaa eikä tarvi olla valppaana vaaran varalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti