Olen selvinnyt

Yritän ymmärtää, täällä ei tapahdu mitään sukuorgioita enää. Sukulaiset eivät parittele ympärilläni. Katselen tuttuja huonekalujani ja fiilistelen sitä ettei kukaan ole täällä panemassa. Ajatukseni on taas yhtä kaaosta mutta yritän ymmärtää että se kaaos voi rauhoittua koska kukaan ei nussi ja nai ketään täällä. Se kaaos pitkälti johtuu siitä että olen takaumassa ja takaumissa, sukuseksin keskellä, mieleni täyttyy kaoottisista ajatuksista.

Tänään on kuitenkin kohtuu hyvä aamu. Kahvia nautin tässä ja aamiainen pian. Sitten savukkeella käyn. 

Täällä ei tosiaan tapahdu enää mitään sukuseksiä. Olen siltä selvinnyt! Ja aika hemmetin hienosti, vieläpä. Nyt voin rauhoittua. Eikä kukaan lue ajatuksiani!

Vihaan sitä miten aina muut puhuvat vain psykoosistani eivätkä pikemminkin traumoistani. Kyllä, tiedostan olevani skitsofreenikko, mutta se skitsofrenia johtuu traumoista. 

Voin tuntea jalkapohjani tukevasti maata vasten. Helpottaa tällainen maadoittuminen! Olen läsnä tässä ja nyt.

Onneksi osaan nykyään rakastaa itseäni. Sekään ei ole mikään itsestäänselvyys, siinä meni vuosia harjoitella. Mutta lopulta oivalsin itserakkauden.

Nyt insestivuodet ovat takana päin. Mitä seuraavaksi? Elän vain arkeani ja käyn terapiassa.