Keksin jälleen pari uutta keinoa käsitellä ahdistusta.
Hoin itselleni jotakuinkin näin että anna kärsiä, se on ainut tie pois kärsimyksestä. Annoin kärsimyksen tulvia täysillä enkä vastustellut sitä. Sitten tajusin milloin on aika lopettaa raskas asioitten työstäminen ja tehdä jotakin mistä tulee hyvä olo, on se sitten muu toiminta tai käpertyä pehmokisu kainalossa sänkyyn. Opettelen säätelemään tuota, milloin työstän rankkoja asioita ja milloin annan itseni nauttia olostani.
Sitten myös hoin itselleni, anna hyvän olon tulvia. Olen oppinut pelkäämään hyviä tunteita ja asioita, koska insestissä nautinto oli väärin ja hyvänolon tunteet pahasta. Tämänkin takia olen niin kiinni kärsimyksessäni etten voi antaa menneiden olla menneitä ja keskittyä elämän positiivisiin puoliin, mikä auttaisi varmasti eheytymiseeni hurjasti, jos osaisin näin tehdä.
Kääntää katse elämän hyviin puoliin ja jättää kokonaan negatiivisten asioitten miettiminen. Ne pulpahtelevat kyllä mieleen omalla painollaan mutta niihin ei tarvitse takertua. Se on itsensä tarpeetonta kiduttamista. Helpommin sanottu kuin tehty kun on oppinut siihen että on parempi kärsiä kuin ajatella positiivisia asioita. Että muuten sitä sairastuu pahemmin. Nyt tilanne on toinen, onneksi.
Voisin tehdä lupauksen itselleni. Loppuillan päätän keskittyä hyviin asioihin tuskallisten sijaan. Opetella, ei positiivista ajattelua, yltiöpositiivista, mihin olen taipuvainen, mikä sekin on tavallaan liiallisena kuormittavaa. Mutta opetella keskittymään myönteisiin asioihin ilman sitä yltiöpositiivisuutta. Ihan vain siihen, miten hyvä ilma esimerkiksi ulkona on, savukkeen tuomaan nautintoon, illalliseen ja miten maistuvaa ruoka on, siihen että voi hetken jutella ohjaajalle, ja siihen että pääsee omaan turvalliseen sänkyyn nukkumaan. Kärsimykset on nyt tältä päivältä kärsitty. Täytyy ohjelmoida aivot uudelleen tuohon, että nyt saa ja voi keskittyä elämän iloihin ja nautintoihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti