Katson sinua silmiin ja hymyilen punastellen. Käteni hamuaa sinun kättäsi hellästi ja hempeästi kuin perhonen lentelemässä kukasta toiseen. En pysty kohtaamaan katsettasi enää, olen pyörällä päästäni. Kuiskaat korvaani kuinka paljon olet odottanut tätä hetkeä. Minä änkytän jotakin takaisin kömpelösti ja punastelen omaa nolouttani. Mutta sinä vain hymyilet minulle, nostat leukaani ja katsot minua silmiin ja lausut rakkaudentunnustukset. Sydämeni hakkaa rytmikkäästi, samassa rytmissä kanssasi, ja silloin olemme kuin yksi olento jonka palaset ovat löytäneet toisensa.
Olen kai kokenut kaunista rakkautta kun voin kuvailla sitä mutta en muista siitä sen enempää.
Itsestäänselvyydet eivät enää ole itsestäänselvyyksiä. Voisin nauttia arjestani vielä paljon enemmänkin vaikka nautin siitä jo nyt. Se minkä on menettänyt ja saa takaisin, sitä osaa arvostaa. Kuten vaikkapa terveys, mielenterveys. Raiskaukset ovat päättyneet. Nyt tuntuu että voin taas elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti