Oivalsin että nämä alienit ovat luultavasti oma korkeampi tietoisuus. Taikka oma alitajunta. Kun kanavoin heitä, kanavoin itseäni. Näin ne mysteerit alkavat avautumaan.
Muistan että olen dissosioitunut niin että tarkkailen vierestä itseäni raiskattavana. Olen myös lentänyt avaruudessa ja vieraillut muilla planeetoilla. Se olivatko nuo planeetat sitten todellisia vai eivät, en sitä tiedä.
Syvällisimmät oivallukseni ovat tulleet yöaikaan. En enää muista puoliakaan näistä oivalluksista. Välillä oivallan jotakin syvällistä ja sitten se oivallus katoaa. Oivalsin muun muassa mitä tai mikä Jumala on. Jumala on itsessään ihmisluonto. Se on rakastava mutta myös ankara paikoittain sekä oikeudenmukainen.
Olen ollut enkeliparven piirittämä. Enkelit ovat pimeydessä suojelleet minua. Ne olivat joko todellisia tai sitten hallusinaatioita jotka auttoivat minua pimeyden keskellä. Miehet ovat näyttäytyneet pahuuden ruumiillistumina mustine silmineen, pistävine katseineen. Saatana taas on ihmisluonnon pimeimmät puolet. Tästä minulla on paljon kokemusta.
Ehkä hengellinen todellisuus on ihmisluonnon vertauskuva. Sitä ei ole fyysisenä olemassa. Toisaalta se on juurikin fyysisessä todellisuudessa. Se kuvastaa ihmisen psyykettä. Toisinaan sen voi nähdä ja kokea fyysisenä, kuten ihmiset jotka näkevät enkeleitä. Onko ne sitten harhaa tai jotakin hyvyyden ruumiillistumia, en osaa sanoa. Voiko energia ottaa fyysisen muodon? Ovatko enkelit todellisia kuten esimerkiksi Raamattu tai Lorna Byrne niistä kertoo, kirjaimellisesti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti