Insesti on vuorenvarmasti päättynyt. Huokaan syvästi helpotuksesta. Ensimmäistä kertaa ympäristö ei tunnu uhkaavalta. Tunnen olevani turvassa.
Olen naapurilla eikä ensimmäistä kertaa aikoihin pelota. Pelot puolittuivat. Tuntuu että osani integroituvat. Tietoisuus, muisti ja niin edelleen toimii yhteistyössä missä dissosiaatiohäiriössä ne pilkkoutuvat tai jotain.
Nyt pelottaa eri tavoin. Tiedostan samalla täysin, ettei ole syytä. Kaksoistietoisuus. Pelkään mutta pelko samalla purkautuu. Tiedostan täysin tämän hetken turvalliseksi. Helpompaa maadoittua turvan kokemukseen.
Kyllä tulen vielä olemaan kiitollinen. Eilen illalla kädet ihan tärisi jännityksestä mitä tulee tapahtumaan. Aivan kuin soluni tietäisivät vaikka minä en tiedä, että jotain todella hyvää on tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti