Muistan lapsuudesta kun äitini lauloi tätä kehtolauluna minulle. Muistan oman suruni. Halusin että se laulu jatkuu ikuisesti - paha olo valtasi minut heti kun laulu päättyi. Tämä on tärkeä laulu minulle edelleen. Päätin pitää enkeliä ikuisesti kädestä enkä langeta pimeyteen. Kyyneleet vierivät poskilleni nyt kun kuuntelen tätä...
Pieni lapsi on kehdossaan kyyneleet silmäkulmista poskille valuen. Lapsi ei uskalla huutaa äitiä hätiin ettei äiti lyö. Hän itkee hiljaa kehdossaan yön pimeydessä. Pimeys on sanoinkuvaamattoman kolkkoa ja kylmää. Lapsi tuntee heiveröiset enkelin siivet selässään ja räpyttelee niitä. Kunpa hän voisi lentää lentoon kylmästä kehdosta ja lentää yksin yötaivaalla. Lapsi tuijottaa kattoon sydän hakaten ja tuntee olevansa koko maailmankaikkeudessa yksin. Hän toivoo että hänen siipensä vahvistuisivat ja niiden valo suojelisi häntä pimeydeltä, ettei pimeys tarttuisi häneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti