Nauran iloisena kun muistan insestin

Naurattaa. Pystyn muistamaan! Nauran iloisena kun muistan insestin. Nyt muistoni eivät hajota minua! Voin muistaa - tahdon muistaa. Hyvä, en sekoa ja menetä järkeäni muistoihini. Päinvastoin eheydyn. Mutta kun yleensä tämä on mennyt niin etten kestä muistojani. Mutta ei, nyt tilanne on toinen! Voin muistaa hajoamatta. Päinvastoin, eheydyn.

Koko perheeni harrasti sukurutsaa. Sen sanominen ääneen pelottaa koska pelkään ettei minua vieläkään uskota. Se myös hävettää suuresti. Häpeän niin paljon että näistä on edelleen vaikeata puhua suoraan.

Nauran helpotuksesta myös. Se on ohi. Yö on ohi!

Alitajuntani otti tuon vastaan. Muistoni eivät hajota minua. Riemuitsen muistamista, en hajoa.

Tänään on ollut parempi olo. En niin paljoa enää halua tai tavoittele mitään. Minulle riittää se mitä tässä hetkessä on, suunnilleen. Otan vastoinkäymiset vastaan tyynesti.

Edistyin eilen. Makasin lattialla tuntien kovan alustan vatsaani ja selkääni vasten. Olo helpottui ja olin normaalia maadoittuneempi.

Nyt voisin jatkaa pohdiskelua ja maadoittumista.