Tämä päivä on mennyt toistaiseksi ihan hyvin. Exä sanoi minulle että telepatia on tieteellinen mahdottomuus - ja hän tietää asioista paljon. Se ehkä hieman lohdutti.
Sitten oivalsin että tuo telepatia on oikeastaan alun perin kai ollut tunne että kamerat kuvaavat minua tauotta tai että joku - tai koko maailma, suorastaan - tarkkailee kaiken aikaa. Tiedän ettei koko maailma mitenkään voi tarkkailla, se uskomus on ehkä enemmänkin sitä että ne jotka minut tietävät, voivat nähdä minut tauotta. Ei siinäkään uskomuksessa kai ole mitään järkeä mutta se on minussa silti tiukasti edelleen. Pitäisi kai oivaltaa mitä se alun perin oli, kamerat vai telepatia vai mitä, ja ymmärtää sitten ettei se ole mahdollista ja lopultakin päästää irti tuosta ajatuksesta tulla tarkkailluksi.
Olen ihan ihastusfiiliksissä nyt exästä. Jännittää positiivisesti ja kieltämättä vähän ahdistaakin mutta hyvin se varmaan menee. Haluan jutella hänen kanssaan kaikesta, käpertyä sohvalle tv:tä katsomaan ja juoda kupit kahvia. Haluan suukottaa häntä. Hän lähetti minulle pari selfietä ja ihailin häntä - hänellä on täydelliset kasvot, pidän kaikesta niissä!
Harmittaa etten seksiin pysty vieläkään. Jos olen seksuaalisesti kiihottunut, liittyy siihen aina ahdistusta ja se fiilis että "ei pitäisi". Sitten olen todella tuskastunut kiihotukseni kanssa - että muut tietävät heti kun olen kiihottunut, mihin taas liittyy häpeää. Olen oppinut insestiperheessä että kiihotus ja seksi johtaa mielen räjähtämiseen ja ahdistukseen ynnä muuhun.
Ehkä vielä joskus minulla on kumppani jonka kanssa kykenen seksiin. Jos ei se ole exäni niin ehkä tapaan jonkun toisen minulle paremmin sopivan miehen. Exän kanssa en ole kyennyt seksiin koskaan kunnolla - paitsi sen pari viikkoa mitä en itse muista lainkaan, kun meidän parisuhde toimi, ja minäkin nautin ja olin kuulemma aidosti rakastunut.
Meillä siis oli kuulemma pari viikkoa kestävä jakso kun kaikki vaikutti toimivan meillä enkä muista sitä itse yhtään. En tiedä sitten missä persoonassa silloin olin. Kuulemma minäkin sain orgasmeja yhdynnässä mitä en koskaan normaalisti saanut. Kuulemma olin purskahtanut itkuun koska koin niin ylitsevuotavaa rakkautta häneen. En itse muista tätä tosiaan lainkaan. Se antaa kyllä ehkä hieman toivoa siitä jos olenkin tajuamattani häneen rakastunut nyt jo, enkä vain traumoiltani sitä tunne. Tunteet salpautuvat.
Mutta tosiaan, tuntuu kiusallisesti siltä että kaikkea mitä tunnen, tai mitä teen tai ajattelen, kuvataan tauotta. Pieninkin tunnevivahde välittyisi muihin ympärillä - lähinnä se uskomus keskittyy siihen että naapurit tuntevat, en tiedä syytä. Ehkä johtuu siitä että insestikodissa välillä pelkäsin ja välillä toivoin että naapurit tietäisivät mitä tapahtuu.
Tämä on kiusallisinta ja vaikeinta kohdata, mutta orgasmeissa tuntui kuin koko maailma yhtyisi nautintooni. Se tuntuu hyvin häveliäältä. Olen kai joskus ollut siten sairastunut että olen nauttinut ajatuksesta että kaikki yhtyvät keskenään orgasmiini. Olen nauttinut ajatuksesta kansoittaa koko maa sisäsiittoisilla lapsilla tai muuta vastaavaa. Nämä ovat niitä minun sairaimpia ja häiriintyneimpiä kausia jolloin olin todella vastenmielinen kaikin puolin. En uskalla vieläkään kohdata näitä asioita kunnolla - telepatian pelossa. Ilman tuota häiritsevää telepatiaa olisi suorastaan helppoa toipua traumoista!
Minulla on ollut vaihe kun kiihotuin eläimistä ja pelkäsin olevani pedofiili. Olin murrosiässä ja teininä todella rivo. Olin vastenmielinen, haisinkin ihan hieltä kun en käyttänyt deodoranttia ja tuskin halusin peseytyä. Tulin kouluun mälliä suupielissä ja oikeanpuoleinen käsi oli lihaksikkaampi jatkuvasta käteen vedosta isälle tai veljelle. Käytin talvellakin aivan liian lyhyitä minihameita. En kiinnittänyt huomiota kehooni. Pikkareitten täytyi vilkkua portaissa koulussa. Sellainen olin seitsemännellä luokalla. Punastelin kaikkia ja olin yliseksuaalinen teini. Kahdeksannella luokalla olin vastakohtani seiskaluokkalaiselle, pukeuduin hyvin peittävästi, olin hiljainen, nöyrä ja masentunut. Seitsemännellä olin vielä räävitön pervo. Minulla persoona vaihtui vuosittain. Kunnes seitsemäntoistavuotiaasta en tunnistanut enää mitään identiteettiä. En tiedä kertooko se henkisestä kasvusta vaiko dissosiaation syvenemisestä. Edelleen olen tavallaan identiteetitön mutta sentään sukupuolen kokemus on alkanut palailla, mitä sitäkään minulla ei pitkään aikaan ole ollut.
Vähän helpottaa nyt tuon telepatian tai tarkkailun suhteen kun ajattelen että ei kukaan tarkkaile vaikka kuinka minusta tuntuisi siltä. Eli voin antaa sen tuntua että minua tarkkaillaan eikä silti niin tapahdu.
Sellaista tänään. Siinä teille nutturakuva!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti