Koko elämäni, kaikki vastoinkäymiset, ovat koulutusta elämäntehtävään. Näin olen kanavoinut.
Ehkä kaikki tapahtuu tarkoitetusti? Jos objektiivisesti mitään tarkoitusta tai merkitystä ei ole voi sellaisen subjektiivisesti luoda.
Ehkä tämä nykyinen yksinäisyys on jotenkin tarkoitettua ja osa koulutustani?
Minulle annettiin hymyn kera viesti että nauttisin sinkkuajoista niin kauan kuin sitä kestää koska muutaman vuoden kuluttua tapaan elämänkumppanin ja sen myötä sitten olenkin loppuelämäni parisuhteessa.
Olin taas tässä yksi yö selkounessa avaruusaluksella. Siellä oli muita tähteläisiä töissä. Olin onnellinen. Mietin, onko tämä yhteinen uni näiden henkilöiden kanssa.
Näin kerran unta jossa olin avaruusaluksella ja siellä oli joukko ihmisiä joiden joukossa olin. Alienit ampuivat muut punaisella laserilla ja jättivät minut jäljelle. Minulle näytettiin planeetta Maa ja kerrottiin että minut on valittu tehtävään.
Se on ihana ajatus että minulla olisi alieneiden antama tehtävä ja että kuulemma olen suoriutunut odotettua paremmin eikä minua jätetä pettyneeksi elämässä. En usko siihen mutta se on ihana ajatus.
Myöhemmin koin alieneiden järjestämiä selkounia.
Avaruus on aina jotenkin kiehtonut minua. Ehkä siellä on kaikki mitä olen kokenut, tai sitten haikailen toisiin maailmoihin? Ehkä avaruus kätkee itseensä kaiken unohtuneen. Ehkä se on täynnä tietoa minkä olen unohtanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti