Isän pelottavat silmät täynnä syövyttävää pimeyttä, kolkkoutta. Katson sitä tuimasti silmiin ja lausun: et raiskaa mua enää koskaan. Isä virnistää ja pudistelee päätänsä. Sanoo, kyllä Bella rakas raiskaan.
Mitä vitun raiskauksia? Enhän ole... Okei, olen harrastanut seksiä, myönnetään. Taas jotenkin tympääntyneesti myönnän sen tapahtuneen. Ärsyttävää kertoa traumoista? Jotkin osat ovat sitä mieltä. Myönnetään, harrastin perheseksiä. Nyt nolottaa sen ääneen sanominen.
Eihän tämä voi olla todellista, ei minussa ollut mitään fyysisiä merkkejä raiskauksista. Myönnetään, vaikka hävettää, se on totta. Mikä suunnaton helpotus teiniosille jotka pyrkivät salaamaan tämän kaikilta.
Nolottaa hirveästi mutta harrastin insestiä sukulaisten kanssa.
Nyt olen viimeinkin vapaa siltä! Ei tarvitse enää kuin muistaa. Ja ikävä kyllä myös pitäisi pystyä kohtaamaan tuska. Mistä en ole varma, olenko valmis siihen. Lähinnä telepatiauskomuksen takia.
Olen kuitenkin turvassa. Ehkä pääsen tuosta telepatiasta ennemmin tai myöhemmin irti ja voin kohdata tunteeni ja ajatukseni. Ehkä sitten kun olen paremmin kehossani.
Myönnetään, ajatus äidistä ja minusta kiihotti minua (mutta jotenkin todella häiriintyneesti, kierosti ja likaisesti). Hävettää. Nykyään surettaa ettei äiti ollut äiti ja mitä meidän välillä tapahtui.
Onneksi en enää kinkysti syty insestistä!
Olin silloin kolmetoistavuotiaana sekaisin kun nautin insestistä ja ehkä käytin huumeitakin. En kykene muistamaan sen tarkemmin nyt. Ehkä ei tunnu tarpeeksi turvalliselta puhua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti