Tyttö ja Mörkö

Tässä pieni tarina jonka nopeasti kirjoitin seksuaalisesta hyväksikäytöstä mikä johtaa oikeuden saamiseen ja tilanteen onnelliseen loppuun.

Kalpea kuutamo loistaa yön pimeydessä. Salamyhkäinen tunnelma täyttää koko talon. Mörkö hiippailee talon nurkissa etsimässä syötävää. Minä pidättelen hengitystäni ettei se kuule ja tule ruokailemaan lihallani. Oveeni koputetaan kolmasti ja jokaisella koputuksella paniikkini tuplaantuu. Sitten Mörkö avaa huoneeni oven ja astuu sisään. Nyt on oltava nopea. Pomppaan ylös sängystä ja hyökkään Mörön kimppuun ennen kuin se ehtii tajuta tilannetta. Töytäisen sitä ja rynnin sen ohitse pois huoneesta. Mörkö kiroaa että minne se äpärä ehti nyt mennä. Minä repäisen komeron oven auki ja paiskaan sen kiinni ja lukittaudun piiloon. Sydämeni hakkaa rytmikkäästi ja huohotan kauhusta. Toivon ettei Mörkö löydä minua. Sen salakavalat askeleet kuuluvat pitkin taloa ja minä olen kuolemaisillani pelkooni. Kyyhötän komeron nurkassa polvet koukussa ja tuudittaudun heijaavaan liikkeeseen ja suljen silmäni rukoillen ettei Mörkö avaa komeron ovea. Sen askeleet viipyilevät komeron ovella. Avaan äkillisesti silmäni ja ymmärrän että se on löytänyt minut. Alan nyyhkyttää epätoivoissani. Olen pelkkä suupala sille ja ainoa tarkoitukseni tässä maailmassa on olla ravintoa Mörölle. Komeron ovi avautuu ja minä purskahdan itkuun, anellen, että älä satuta. Mörkö tarttuu minuun kovakouraisesti käsivarresta ja alistaa komeron lattialle makuulle. Minä anelen ja anelen mutta Mörkö on kylmä kuin jää ja silmänsä pistävät kuin pahuutta täynnä. Se ei välitä aneluistani vaan alistaa minut ja alkaa riisumaan minua. Minä taisin juuri kuolla. Katselen itseäni vierestä täysin tyynenä ja levollisena kun Mörkö riisuu loputkin vaatteeni ja änkeää päälleni komeron lattialla. Katselen toimitusta kyynelehtien enkä voi estää sitä tapahtumasta. Mörkö raiskaa minut taas. En enää tiedä monesko sata kerta tämä oli mutta tiedän vain sen että olen olemassa Mörköä varten ja ainoa tarkoitukseni on tyydyttää sen tarpeet ja että olen Mörölle suupala ja se syö minut suihinsa. Olenhan niin söpö tyttö että Mörkö rakastaa sitä kun saa ravintonsa lihastani. Näen vierestä miten huudan ja kamppailen urheasti Mörön otteessa. Potkin sitä kipeästi kiveksille ja se ärjyy vihaisena että ole äpärä paikallasi tai muuten kuristan. Näen miten jatkan potkimista ja miten Mörkö ei edes välitä tai tunne kipua kiveksillään. Lopulta sen on kuitenkin lopetettava ja niin se tuupertuu komeron lattialle. Minä henkäisen happea keuhkoihini ja säpsähdän, olen yhtäkkiä taas kehossani ja huomaan pakenevani komerosta pois ja juoksen, juoksen, juoksen pakoon. Mietin, mitä seuraavaksi? Tämä tapahtuu uudestaan joka ikinen yö, enkä enää kestä kärsimystä. Mietin kuumeisesti miten nyt tulisi toimia. Jospa joku auttaisi minua? Olen ymmälläni tästä ajatuksesta. Mutta miten muka joku voisi auttaa minua pääsemään irti Möröstä? Jos minua ei uskota? Nielaisen ja teen päätöksen, tämä loppui tähän. Mörkö ei enää ahdistele minua. Menen heti puhelimelle soittamaan hätänumeroon. Nyyhkytän puhelimessa miten isäni on taas raiskannut minut. Toisessa päässä ollaan asiallisia ja ymmärtäväisiä. Se on vähän usvassa mielessäni koska olin niin sekaisin kaikista tunteistani juuri silloin, mutta tiedän vain että poliisit tulivat paikalle ja veivät Mörön johonkin ja minut myös. Vuodatin vuosien kärsimyksen psykologille ja kerroin että isäni on toistuvasti raiskannut minut. Hän kuunteli hyvin huolestuneena ja lupasi hankkia minulle apua. Silloin minä yhtäkkiä sytyin taas elämään. Olin elossa. Mörkö ei koskaan enää vaanisi minua yön hämärissä ja minua kuullaan. En osaa sanoin kuvata sitä tunnetta mutta itkin, nauroin ja itkin lisää ilosta sekä vuosikausien surusta. Tunsin ensimmäistä kertaa olevani elossa ja Mörkö ei saalistaisi minua enää. Olin hyvin ylpeä omasta urheudestani hakea apua ja kiitollinen että minua kuultiin nyt. Olin voittanut pahimman pelkoni, isäni, eikä hän koskaan enää tulisi raiskaamaan minua. Sain terapiasuhteen. Nyt olen jo teini-ikäinen. Isäni on vankilassa tuomittuna lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja minä olen terapiani käynyt ja eheytynyt. Enää Mörkö ei näyttäydy painajaisissanikaan enkä uhraa sen ajattelemiselle paljoa aikaa. Olen hyvin ylpeä siitä miten olen eheytynyt ja kiitollinen että saan olla ainiaan vapaa Möröistä.