Eilen illasta minulle näytettiin erilaisia ulottuvuuksia. Siirryin muun muassa 2D ja 1D ulottuvuuksiin. Ne olivat todella lihallisia, kehollisia ulottuvuuksia. Tuntui tyyneltä ja rauhalliselta, ei niin syvälliseltä mutta hyvältä. Kerrottiin miinuspuolen ulottuvuuksista. Ymmärsin pahuutta paremmin. Ymmärsin että pahuus ehkä on kärsimystä ja hyvyys terveyttä. Eli mitä järkeä on valita pahuus? Ei mitään järkeä.
Minulle kerrottiin veljeni tuskasta joka ylittää omani. En tiedä, näenkö tämän oikein.
Tuli vahva tunne että tästä saattaa vielä syntyä jotain. Että ehkä oikeus toteutuu. En tiedä voinko tässä luottaa intuitioon. Olin kuitenkin hyvissä fiiliksissä ja sitten menin hyvin fiiliksin nukkumaan, ymmärtäen, olen turvassa nyt, ja voin tuudittautua turvallisuuteen.
Tänään on ollut hyvä päivä. Ei oikeastaan traumatakaumia, mitä nyt epämääräinen tuska ja levottomuus vainoaa edelleen. Samanaikaisesti olen tässä hetkessä ja täynnä riemua. Tämä hetki on yhtä juhlaa minulla.
Kotikäynti pian eli pääsen juttelemaan vähäsen. Odotan innolla tulevaa. Tuntuu kuin jokainen solu tietäisi miten hyvää tulee olemaan ja siksi elämäni on nykyisellään parhaimmillaan yhtä riemua. Toisaalta on vaikeaa uskoa että minulle tapahtuisi jotain niin hyvää että haaveeni toteutuisivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti