torstai 8. toukokuuta 2025

Kalman tunne ihollani

Kalman tunne ihollani, mustanpuhuva hahmo ovella, minua kylmää sisuskaluja myöten. Hän astuu esiin varjoista ja sydämeni hyppää kurkkuun. Minua kohti arin askelin hän kulkee ja istuutuu viereeni. Huudan apua eikä ääntäkään kuulu. Hän lausuu lemmenlurituksia minulle ja punastun häpeästä ja mielihyvästä. Yritän vastustella viettejäni, ei saa langeta tuohon pehmeitten puheitten vuodatukseen. Hän koskettaa kevyesti ja värähdän. Riettaitten puheitten tulvaa ei saa antaa niiden houkuttaa. Hämmennyksen vallassa katsahdan häntä silmiin. Näen siellä pelkkää mustuutta. Tutkin niitä tarkasti ja yritän lukea niitä. Yhtäkkiä silmissäni välähtää pahuus ja järkytyn. Hän huomaa ilmeisesti pelästykseni koska hymyilee nyt kieroutuneesti. En uskalla hievahtaakaan kun hän ujuttaa kätensä alemmas, ja vielä alemmas. Minua raastaa syvältä sydämestä koska tämä on rakkautta. Uppoudun tuohon pehmeään lämpöön joka hänestä minuun virtaa. Hymyilen hempeästi silmäni sulkien ja keinuttelen tahdissa. Ympäristö alkaa sameutua ja uppoudun tuohon sameuteen täysin. Kaikkialla alkaa seinät velloa ja huojua tahdissa ja keinun ja sitten yhtäkkiä lennän taivaalla kuin lintu. Lennän aina ylös avaruuteen ja ihmettelen tuota tyhjyyttä ja mustuutta ja tähdet valaisevat polkuni kohti toiseen universumiin missä asiat ovat hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pakoni loppuun juostu on

Enää en juokse pakoon. Pakoni loppuun juostu on!  En enää pakene tuolla yössä murhaajia pakoon juosten. Voin lopettaa juoksemisen.  Olen hen...