Niin kaunista. Salainen paheeni, veljeni. Hän on niin komea. Armaani, rakkaani. Ja tämä kiihko, tämä rakkaus on niin väärin, ja me turmellumme kun jatkamme tätä sairasta suhdetta. Mutta on niin herkkää ja hellää olla hänen syleilyssään että en välitä.
Nämä tunteet ovat niin kauniita. Kaikki häiriintyneisyys ja lika näyttäytyy kirkkaudessa, tarkkana, ei sameana enää, ja myös niin kauniina. Itken liikutuksesta miten kauniina insesti näyttäytyy tässä valossa kun olen käsitellyt häiriintyneet tunteet ja kaikki näyttäytyy kirkkaana, kuulaana. Se on edelleen väärin ja pahasta, älkää ymmärtäkö väärin. Sitä ei edelleenkään pitäisi tapahtua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti