Minulle riittää tämä kaikki mitä tässä hetkessä on

Kävin tänään terapiassa. Bussimatkalla koin kärsimyksen kautta eräänlaisen valaistumisen hetken että en halua yhtään mitään enää. Minulle riittää tämä kaikki mitä tässä hetkessä on enkä tarvitse muuta. Vapauduin hetkellisesti kärsimyksestä. Ymmärrän nyt hyvin sen mitä kuvaillaan, että haluaminen johtaa kärsimykseen. Tuo olotila meni kuitenkin aika pian ohi. Ironista kyllä se oli täyttymyksen tila mutta en kyennyt pysyttelemään siinä.

Terapiassa sain ihan luvan kertoa vaikeimmistakin tabu aiheista. Jatkossa pyrin uskaltamaan puhua niistäkin ääneen. Terapeuttikin sanoi että on hyvä että voidaan puhua asioiden oikeilla nimillä.

Nyt olen kotosalla. On toisaalta riemuitseva olo, toisaalta musertava stressi. Pyrin keventämään taakkaani ajattelemalla että ne asiat jotenkin järjestyy joista stressaan.

Kävelin ulkosalla ja mieleeni juolahti ajatus että tulen vielä olemaan onnellinen ja iloitsemaan elämästäni. Toistelin noita sanoja päässäni että varmasti tajuan niiden sisällön. Ehkä se toteutuu.

En tarvitse mitään mitä minulla ei jo olisi. Stressi on turhaa. Voin elää ja olla tässä hetkessä ihan tyytyväinen.