Vaaran vuodet ovat ohitse jo

Heräsin tänään fiiliksiin että vaaran vuodet ovat ohitse jo. Että pahuus on ohi ja hyvyys koittaa. Nyt koittaa uusi elämä! Heti tuon tajuttuani alkaa aivot koostua. Turvassa. Lopultakin turvassa.

Nukuin ihan makeasti. Nyt katselen Hopeanuolta. Voisin juoda punaviiniä myös.

Ei siis mitä hittoa, olen vapaa vaaroilta? Kukaan ei tule tänne tappamaan tai raiskaamaan tai hakkaamaan. 

Pelottaa edelleen murhayritykset. Pelkään että ne löytävät minut ja tulevat moottorisahan voimin tuosta ovesta läpi. Ettei ne jätä minua rauhaan koskaan. Etten koskaan ole turvassa. Vaikeaa tuudittautua turvallisuuden tunteeseen vaikka tiedän että kaikki on nyt hyvin. Ja intuitioni sanoo että olen turvassa. No, osoitetietoni ovat salaiset eivätkä he tiedä missä asun.

Ehkä ennen pitkää tunnen olevani turvassa. Pitää ehkä nyt vain käsitellä turvattomuuden tunteet?