Oikeesti vittu, mä olen turvassa. Ei mitään insestisukurutsaa enää. Ei enää koskaan joudu kokemaan sitä samaa tuskaa kuin isän hyväilyssä, äidin hempeilyssä, veljen kidutettavana. Mä olen turvassa. Ja sekös avaa taas liikaa traumoja pintaan, liian kiihtyvällä tahdilla, enkä osaa pysäyttää tätä muistojen virtaa. Turvallisinta on nyt olla tässä hetkessä. Liikaa nautintoa liian varhaisella iällä. Sopimattomia puheita lapsiseksistä. Onneks on taas aamu, voi ehkä keskittyä normaaleihin arkisiin toimiin.
Ei minusta välttämättä tule sellaista julkisuuden hahmoa mistä utopistisissa haaveissani kuvittelin. Nyt nuo suuruusharhat myöskin ovat pinnassa, mitä kai lapsena kehittelin. Että minulla olisi suunnilleen palvelijat ja asuisin linnassa. Heh. En nyt sentään ihan niin suuria haaveile enää vaikka onhan minulla aika suuret odotukset itseni suhteen, edelleen. Tavallinen, tasapainoinen arki riittäisi varsin hyvin nykyään. Haaveilen kyllä edelleen jonkinlaisesta julkisuudesta, myönnän sen. Se kirja olisi ihanaa kirjoittaa, se auttaisi varmasti monia. Joko antamaan toivoa jos on yhtä rankka historia tai sitten opettamaan ihmisiä olemaan tyytyväisiä elämäänsä jos asiat ovat paremmin. Olisi ihanaa saada koko elämänsä kansien väliin ja siinä olisi elämäntehtäväni tehty. En tiedä voiko tämä toteutua, mutta tosiaan, tasapainoinen, terve arki riittäisi varsin hyvin nykyään.
Täällä on rauhallista, tyyntä, siistiä. Ei mitään sukurutsaorgioita. Kehoni on levollinen ja tyyni vaikka mieli käy ylikierroksilla. Havahdun välillä tuohon kehollisuuden kokemukseen ja se rauhoittaa mieltä. Mieli vaan käy ylikierroksilla... Ja pelkään, tai toivon, telepatiaa. Havaitsin että olen toivonut sitä ja sen myöntäminen jo helpotti uskomuksen kanssa, pääsemään irti siitä. Täällä on siistiä ja valoisaa, juuri kuten haluankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti