En vieläkään suostu uskomaan niitä. Ehkä minua hävettää liikaa? Ehkä pelkään menettäväni järkeni?
Minun täytyy luottaa siihen että muistan oikein. En keksi tai kuvittele tai ole nähnyt painajaisia.
Helpottaa aivan hitosti luottaa noihin muistoihin.
Nousi juuri osa pintaan. Se punastuu äidille. Ja tuntee ihastusta. Helpottava tunne kun tuo osa nousi pintaan, purkautumaan.
Koko kasvoja kuumottaa ihastuksesta perheenjäseniin. Hymyilen hempeästi. Sydän laulaa ilosta.
Insesti on todellakin tapahtunut ja minun täytyy luottaa muistoihini. Toistelen tätä itselleni nyt.
Mitä jos kuvittelenkin? Sitten teen itselleni valemuistoja jostain mitä ei ole ollut. Mitä jos tämä on jokin hämäräperäinen fantasiani? Kiellän totuuden. Se on helpompaa kuin hyväksyä?
Kyllä minä vielä hyväksyn totuuden. Insestiä oli. Insesti meni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti