Muistelin insestin romanttisia puolia. Ne on helpompia kohdata kuin nuo väkivaltaiset muistot. Huomaan olevani hyvilläni insestistä ja ylpeä suorastaan että sitä tapahtui.
Mutta mikä huojentavan syvä helpotus että insesti on ohitse jo.
Nyt tuntuu turvallisemmalta. Ehkä jotenkin insestin hellät puolet muistaessani saan tunnetta turvallisuudesta. Se on tuntunut turvalliselta, hellältä. Ei mielestäni ole mitään väärää siinä, vaikka se onkin pohjimmiltaan vääristynyttä nautintoa sekin.
Alan muistelemaan nyt näitä herkkiä hetkiä perheen kanssa. Ehkä sitä kautta saan takaisin romanttiset ihastuksen tunteeni esimerkiksi exää kohtaan kun puran nuo insestissä tuntemani romanttiset tunteet.
Äidin kanssa oli herkkää kaunista tyttörakkautta. En muista sitä kylläkään sen tarkemmin, mutta se oli lukioiässä, ja juuri silloin haaveilin pakonomaisesti herkästä tyttörakkaudesta. Äidin ja minun suhde heijastui niissä haaveissa.
Noin neljätoistavuotiaana olin romanttisesti veljeni kanssa. Me kävelimme käsikkäin ulkona, jos oikein muistan. Piirsin kuvan tytöstä ja pojasta suihkussa. Siinä oltiin varmaankin minä ja veli.
Unissani veli on jokseenkin herkkä ja hempeä yleensä. Ei yhtään sadistinen, vaikka muistan hänen olleen sitäkin.
Noita väkivaltaisia insestikokemuksia on vaikeampi käsitellä vaikka muistan ne paremmin, tai ne tunteet mitä olen niissä tuntenut. Pelkoa, pimeyttä, pahuutta. Turvattomuutta. Taidan siis nyt tosiaan suuntautua enemmän noihin romanttisiin hetkiin, ne tuovat kaikessa kieroudessaan turvan tunnetta.
Hei, mutta nyt insesti on ohi ja olen selvinnyt siltä! Tajusin sen nyt ja heti elämä palaa minuun. Elämä palautui kasvoilleni. Tuntuu pirteämmältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti