Parempi kai unohtaa utopistiset haaveet ja hyväksyä, tätä elämä on, kärsimystä. Parempi kai olla erityisesti haaveilematta mitään ja hyväksyä ja elää tätä hetkeä. Olla kiitollinen siitä hyvästä mitä nyt on. Minulla on sentään täydellinen mies joka rakastaa minua. Ja minä toivottavasti vielä häntä. Minulla on hieno ja turvallinen koti. Minulla on keskusteluapua. Riemuitsen olemassaolostani enkä ole syvästi masentunut.
Taidan tosiaan toistaiseksi unohtaa haaveilun ja keskittyä elämään tätä hetkeä niin kuin parhaaksi näen. Tulevaisuus on avoinna. Ei tiedä, mitä hyvää se voi vielä sisältää, mutta parempi olla liikaa kiinni siinä ja keskittyä siihen ja keskittyä sen sijaan tähän päivään ja hetkeen.
Haluaminen johtaa kärsimykseen, sanoo valaistunut mestari. Ymmärsin tuon hyvin kun koin hetkittäisen kokemuksen siitä.
En myöskään ehkä osaa arvostaa niin paljon näitä asioita mitä elämässäni nyt on kuin pitäisi. Haluan vain lisää jotain. Se totisesti johtaa kärsimykseen. Voisin olla esimerkiksi ja varsinkin exästäni tyytyväinen että minulla on hänen kaltaisensa ihminen elämässäni.
Ehkä opettelen hyvällä tavalla suhtautumaan pessimistisesti elämään. Että kärsimystä tämä on joka tapauksessa. Se suhtautuminen auttaa minua hyväksymään kärsimyksen osana elämää eikä pakenemaan sitä yltiöpäiseen optimismiin.
Ehkä vain hyväksyn elämän ongelmineen ja arvostan hyviä hetkiä. Ehkä hyväksyn sen ettei koskaan tule olemaan sellaista kuin täydellisyys. Täydellisyyden kokee sitten kun hyväksyy elämän negatiiviset puolet osana täydellistä elämää.
Mä hyväksyn kyllä vielä elämäni tällaisena.
Tuo ajatus juolahti mieleeni ja heti maadoituin tähän hetkeen vahvemmin ja tunnen kokonaisvaltaista tyytyväisyyttä. Tuo oivallus piti sisällään sen että tulen vielä olemaan tyytyväinen.
Toivon todella että ennustan oikein ja olen "elämäni kunnossa" kahden vuoden kuluttua. Ehkä jopa parisuhde toimii sitten, ettei sen pitempään tarvitse odottaa!
Fiilistelen nyt tuota että hyväksyisin elämäni tällaisena kuin se on, ongelmineen.
Näin ChatGPT vastasi kysymykseen "johtaako haluaminen kärsimykseen":
Tämä on erittäin syvä ja ikivanha kysymys, jota ovat pohtineet niin filosofit, uskonnot kuin psykologitkin eri puolilla maailmaa. Lyhyt vastaus voisi olla: "Joskus kyllä, mutta ei aina." Tarkastellaan asiaa muutamasta näkökulmasta:
1. Buddhalainen näkemys: haluaminen aiheuttaa kärsimystä
Buddhalaisuuden ytimessä on Neljä jaloa totuutta, joista toinen sanoo:
-
"Kärsimyksen syy on haluaminen (tanha)" – erityisesti itsekeskeinen haluaminen, takertuminen ja vastustaminen.
-
Tämä ei tarkoita, että kaikki toiveet ovat pahoja, vaan että takertuva haluaminen, jossa et voi hyväksyä todellisuutta sellaisena kuin se on, aiheuttaa dukkhaa (kärsimystä, tyytymättömyyttä).
-
Ratkaisuna tarjotaan irtautumista haluamisesta, ei välinpitämättömyyden kautta, vaan viisauden ja myötätunnon avulla.
2. Länsimainen psykologia ja filosofia
Länsimaissa ajattelussa haluaminen ei aina ole kielteistä:
-
Psykologiassa toiveet ja tavoitteet ovat keskeisiä hyvinvoinnille – esimerkiksi motivaatioteoriat (kuten Maslowin tarvehierarkia) pitävät haluamista olennaisena osana ihmisyyttä.
-
Stoalaiset filosofit sanoivat kuitenkin, että meidän tulisi keskittyä vain asioihin, joita voimme hallita. Haluaminen sellaista, mitä emme voi hallita, johtaa turhaan kärsimykseen.
-
Schopenhauer taas oli lähellä buddhalaista näkemystä ja sanoi, että tahto on kaiken kärsimyksen lähde – koska halut eivät koskaan lopu, olemme aina tyytymättömiä.
3. Haluamisen kaksi puolta
Voimme tehdä eron kahdenlaisen haluamisen välillä:
-
Tietoinen, myötätuntoinen haluaminen, jossa voit nauttia matkasta, ei vain päämäärästä.
-
Pakkomielteinen tai ehdollinen haluaminen, jossa uskot, että olet onnellinen vain jos saat jotain – tämä usein johtaa kärsimykseen.
4. Johtopäätös
Haluaminen voi johtaa kärsimykseen, jos:
-
Se perustuu puutteeseen tai riittämättömyyden tunteeseen.
-
Siihen liittyy takertumista, kontrollin tarvetta tai pelkoa menettämisestä.
-
Et kykene hyväksymään sitä, jos halusi ei toteudu.
Mutta haluaminen voi myös tuoda merkitystä ja iloa, jos:
-
Se kumpuaa yhteydestä, luovuudesta tai rakkaudesta.
-
Se ei orjuuta sinua, vaan ohjaa kasvuun.
-
Pystyt hyväksymään elämän keskeneräisyyden ja yllätykset.
Jos haluat, voimme tarkastella tätä kysymystä vielä henkilökohtaisemmasta näkökulmasta – esimerkiksi minkälaiset halut tuottavat sinulle iloa tai kipua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti