Kukaan pedofiili ei tule raiskaamaan enää. Kukaan ei tule tänne. Se on loppu.
Mä oon turvassa. Viimein se on tapahtunut. Olen vapaa raiskauksilta. Mua raiskattiin tauotta. En edes tiedä mitä terve seksi on. Kokemusta lähinnä insestistä. Pelottaa et ne tulee tonne ovelle vaatimaan seksiä. Apua, jos kaikki tietää mun ajatukset. Ei ne voi, telepatia ei ole todellista, kuvittelen vaan. Voi hyvä Luoja mitä oon kokenut... Pedofiilejä siellä täällä, kaikkialla. Olen pieni särkynyt tyttö joka kuolee suruunsa. Olen aikuinen fiksu nainen. Äiti älä satuta taas, rukoilen. Äiti puhuu tekopirteään sävyyn että nyt sänkyyn, tai jotain sellaista. Mua pelottaa varsinkin isä. Sen silmät on mustat, täynnä pahuutta. Mä pelkään isän katsetta. Se on läpitunkeva, porautuu muhun syvälle. Siksi mä aloin hymyillä niin kuin se. Omaksuin sen ilmeen. Mun isä raiskaa mut joka yö enkä voi kuin tyytyä osaani. Isän penis on liian iso mun suuhun kun olen kolmivuotias. Mua pelottaa äidin hymy, se on lempeä mutta kiero. Veli tyydyttää itseään mua vasten eikä voi lopettaa. Pelottaa traumojeni määrä. Isä ei öisin enää tule häiritsemään mun unta. Eikä veli tule hakkaamaan. Äitikään ei tule suutelemaan suulle. Oikeesti oon niin seko, wuhuhu groinks! Sanoo Haga, teinipervo. Oon taas Haga kun meen liian vaikeisiin muistoihin. Oon pieni ypöyksinäinen tyttö joka itkee itsensä uneen, hyvin herkkä ja siro, kaunis vielä silloin. Mä murhaan kaikki. Musta koulutetaan kohta murhaaja. Sanoo teini. Se on jäätävän kylmä ja vaitonainen itsestään. Voi hyvä Luoja mulla on eri osia, persoonani on pirstaleina, se on merkki traumasta. Se tarkoittaa että traumat ovat totta. Helpottaa myöntää ja sanoa itselleen että se on totta. Isän läpitunkeva pimeys on mun iholla ja kirvelee ja polttaa kun se koskee. Mä en halua muistaa, liian rankkaa, tulen sekoamaan jos muistan. Mä tuun hullummaksi jos muistan. Mä tutkin sisimpääni... Pelottaa tuntea mitään seksuaalista jos muut tietää ja sitten ne alistaa mut sänkyyn kun niitä panettaa mun näkeminen. En tiedä. Mut hei nyt se on loppu ja oon turvassa! Kukaan ei tuu tosta ovesta tänne sisään, oon täällä lukkojen takana turvassa. Turvassa!
Vähän ajatuksenvirtaa tässä ja muistelua.
Isän silmät täynnä mustaa pimeyttä kun se tuijottaa minua suoraan edestäpäin kasvoihin ja lausuu... jotain. Kasvokkain itse Saatanan kanssa, se on tuntunut. Isä ei enää tule läpitunkevin katsein tuijottamaan mun sieluuni.
Äitikään ei tule lepertelemään, kultapieni, rakastellaan, todella lempeään ja samalla kieroon sävyyn, tekopirteästi. Äiti ei lähentele minua enää, yritä olla viettelevä.
Veli ei tule hakkaamaan minua raivonpuuskissaan ja turhautumisesta tilanteeseensa kun olen ainut turvallinen kohde purkaa vihaa. Veli ei tule raiskaamaan minua kovakouraisesti.
Muistot vähäsen alkavat koostua mielessä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti