Tänään oli hyvä terapiakäynti. Kun istuin terapeutin tuoliin, tuli melkein itku että nyt olen turvallisessa paikassa ja saan puhua mistä vain! Saan puhua traumoista turvallisesti!
Tuli itku sitten siellä, syvältä sielusta asti, ja "myönsin" vihaisena että joo isäni seksuaalisesti hyväksikäytti minua. Se oli jokin osa johon sain yhteyden. Sain yhteyden muihinkin osiini joihin en vielä ollut.
Järki tuntui koostuvan siellä. Tuntui terveemmältä psyykkisesti.
Nyt kotona käperryin sänkyyn pehmokisu sylissä ja tunsin oloni levolliseksi ja turvalliseksi. Tajusin uuden keinon: tietoisesti sammutan aivot. Pyrin sammuttamaan aivot, tainnuttumaan. Se vähän eheytti!
Ymmärrän etteivät ne tekijät tule tänne moottorisahan voimin. He eivät tiedä edes missä asun. Tunnen oloni kotonani turvallisemmaksi! He eivät mitenkään järjellä voi päästä tänne!
Nyt Taivas tv7 päällä ja keittelen kahvia. Järki on eheytyneempi ja on helpompi olo olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti