Minulla on nyt alkanut aktivoitumaan kehotuntemukset. Tuntuu eräänlainen märkä lämpö ja sameus koko kehossa. Ihanaa kun keho työstää itsestään eikä täydy miettiä mitään.
Kävin tänään terapiassa ja tuli nauru ja tuli raivo pintaan. Sain puhuttua asioista.
Pakko se kai on hyväksyä, vaikka hävettää, että insestiä oli. Pelottaa vaan jos se toistuu. Siksi en voi muistaa, jos se toistuu. Ei toistu mutta yritäpä sanoa se aivoille! Olen selvinnyt kyllä mahdottomasta. Tai selvinnyt ja selvinnyt, vielä paljon matkaa eheyteen.
Ihanaa olla omassa kodissa turvassa ja rauhassa. Saan tehdä mitä vaan eikä kukaan tarkkaile. Minulle on jäänyt tunne kuin kaikki tarkkailisivat kaiken aikaa.
Insesti on outoa, häpeällistä, raivokasta, surullista, häiriintynyttä, herkkää ja hempeää, sadistista, likaista. Miten voisin kuvailla näin paljon insestiä jos minulla ei olisi omakohtaista kokemusta?
Alan lähestyä muistojani. Nyt on turvallista muistaa. Pelottaa mitä siellä on, alitajunnassani, mörköjä.
Itkettää. Se oikeasti tapahtui. Itken helpotuksesta että se on ohi. Itken kiitollisuudesta että elän edelleen.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti