Tästä alkaa uusi elämä

Tästä alkaa uusi elämä, päätin niin. Päätin että tulen vielä eheytymään, että tämä prosessi mitä teen, ei ole hajottava, vaan on eheyttävä. Päätin että selviän ja vielä nautin elämästäni.

Pääsin osastolta kotiin. Ihanaa olla kotona. Vaikkakin nyt taas lääkeannostusta osastolla nostettiin ja mieleni on taas yhtenä sirpaleena. Ja nyt pitäisi sitten taas vähentää sitä mikä sekin aiheuttaa oireilua. Pitää varmaan todella hitaasti ja hallitusti vähentää, ihan vain sen verran ettei mieleni olisi näin sekava.

Olen saanut jotenkin turvallisuuden tunteen kasattua! On turvallisempi olo nyt kotonakin vaikka osastolla oli vielä turvallisempaa. Olen oppinut että koti on turvaton paikka. Täällä on niin kaunista ja ihanan hiljaista.

Keittelin kahvit ja ajattelin chattailla. Mukava olo olla. Voisin käpertyä kahvit juotuani sänkyyn ja nauttia vain olostani ja pistää ehkä Taivas tv7 taustalle pyörimään.

Olen ottanut opikseni etten stressaa liikaa olosuhteita vaan annan niiden olla. Päästän langoista irti. En yritä kontrolloida ja hallita kaikkea. Annan asioiden olla.

Vielä merivesi on kristallinkirkasta ja kaunis haikalaparvi ui allani.

Lähdin tälle matkalle eikä paluuta vanhaan ole

Nyt on tärkeintä turvallisuuden tunne joka alkaa rakentua hiljalleen. Ehkäpä hiljalleen uskallan kohdata kaikki tunteeni. Yritin myös sanoittaa itselleni että tämä ei ole tuhoamisprosessi mikä on käynnissä vaan tämä on eheytymisprosessi. Nyt muistutan vain itseäni aina kun alkaa ahdistaa että olen turvassa ja nyt se toimii jopa.

Tämä on oikeasti tapahtunut tämä insesti. Ja nyt se repii sydäntäni kahtia. Sisältä purkautuu suuri murhe ja suru joka huutaa avuttomana yössä.

Miten lohdullista ja helpottavaa toisaalta viimein yhdistyä paremmin niihin osiin jotka kantavat traumaa. Vaikka se on surullista, niin surullista, että suru on niin syvää että järki lähtee. Sellainen suru on vielä syvällä sisälläni vaikka olen näennäisen onnellinen, toisinaan.

Pelottavaa. Pelottaa minkälainen haaste minulla on edessäni eheytyä. Mutta lähdin tälle matkalle eikä paluuta vanhaan ole.

Eheytymisprosessi on tuhoisa mutta palkitseva. Se, kun avaa kaikki vanhat haavat ja yrittää parantaa ne arvet kokonaan pois näkyvistä, se sattuu. Lopputulos kuitenkin on uusi, arveton minä. Näin sitä voisi kuvailla.

Katson sinua silmiin ja hymyilen punastellen

Katson sinua silmiin ja hymyilen punastellen. Käteni hamuaa sinun kättäsi hellästi ja hempeästi kuin perhonen lentelemässä kukasta toiseen. En pysty kohtaamaan katsettasi enää, olen pyörällä päästäni. Kuiskaat korvaani kuinka paljon olet odottanut tätä hetkeä. Minä änkytän jotakin takaisin kömpelösti ja punastelen omaa nolouttani. Mutta sinä vain hymyilet minulle, nostat leukaani ja katsot minua silmiin ja lausut rakkaudentunnustukset. Sydämeni hakkaa rytmikkäästi, samassa rytmissä kanssasi, ja silloin olemme kuin yksi olento jonka palaset ovat löytäneet toisensa.

Olen kai kokenut kaunista rakkautta kun voin kuvailla sitä mutta en muista siitä sen enempää.

Itsestäänselvyydet eivät enää ole itsestäänselvyyksiä. Voisin nauttia arjestani vielä paljon enemmänkin vaikka nautin siitä jo nyt. Se minkä on menettänyt ja saa takaisin, sitä osaa arvostaa. Kuten vaikkapa terveys, mielenterveys. Raiskaukset ovat päättyneet. Nyt tuntuu että voin taas elää. 

Kukaan ei raiskaa enää

Kukaan ei raiskaa enää. Kukaan ei tarkkaile kehoni jokaista hienoisintakin liikettä. Olen turvassa sängyssäni. Voin tuudittautua uneen. Kukaan ei myöskään telepaattisesti lue ajatuksiani. Olen vauvaikäisenä halunnut uskoa tähän telepatiaan. Nyt se vain häiritsee jokapäiväistä elämää.

Minulla on mittava historia raiskauksia takana. Olen joutunut hyvin erilaisissa tilanteissa hyväksikäytetyksi. Mutta nyt kukaan ei raiskaa.

Pelottaa sanoa sanakin raiskaus. Alitajuntani ei voi sietää niitä muistoja. Olen siis isäni hyväksikäyttämä seksuaalisesti. Surettaa miten pitkä tie eheyteen vielä on. Menee varmaan kymmenen vuotta helposti. Pitää vain olla kärsivällinen eikä kiirehtiä.

Mieleni on sirpaleinen ehkä enemmän raiskausten ja kidutusten johdosta kuin lääkkeiden takia. Tällä tavoin opin ajattelemaan kun minut raiskataan? Sinkoilevia sanoja siellä täällä vailla merkitystä. Ja voi hel... jos tämä johtuukin lääkkeestä mistä en pääse irtikään. No, katsotaan. Ajelehdin.

Nukuin yön ihan hyvin. Voisin ottaa pienet päikkärit.

Otin päikkärit ja virkisti huomattavasti. Mieleni pääsi käsittelemään näitä raiskauspelkoja ja nyt olen lähestulkoon vapaa pelosta. Mieli ei sirpaloidu mitä se tekee kun pelkään.

Odotan sitä että voin nauttia seksuaalisuudestani ja saada kokokeho-orgasmeja. Se olisi varmasti eheyttävää nyt kun insestissä silloin lähti järki. Mielihyvä on minulla pakkautunut alakroppaan mistä syystä se on kauniimpi kuin muu kehoni. Tästäkin syystä odotan kokokeho-orgasmeja, se varmasti kaunistaisi.

Päivän kuulumiset

Nyt menee heikonlaisesti. Lääkitystä nostettiin ja se aiheuttaa taas oireita. Jos vähennän niin sekin aiheuttaa oireita. Olen lääkekoukussa.

Tämä päivä meni miten meni. Olen vain kiitollinen että pääsen nukkumaan nyt, turvallisesti. Olen myös tässä päivän pari ollut maadoittuneempi. Lähestulkoon tuntunut että nyt olen viimein fyysinen.

Voisin kertoa hivenen muistoista. Jotkin insestimuistoistani ovat hyvin romanttisia eikä niihin liity tunnetta että tämä on väärin. Muistan hämärästi romanttisia hetkiä veljen kanssa kun värisen mielihyvästä. Nykyinen minä kun noita ajattelee, ymmärtää, miten väärin ja sairasta se olikaan.

Ymmärsin että vauva- ja taaperominälle telepatia oli jotakin mikä piti minut hengissä. Sieltä se sitten on jäänyt. Oli tärkeää että vanhemmat tietäisivät ajatukseni ja mitä tarvitsen. Jos totean itselleni ettei telepatiaa ole, vauvaminä on kauhuissaan. No, kestää aikansa päästä tästäkin harhasta. Pitää olla kärsivällinen. Menneet minät uskovat, nykyinen ei.

Nyt tosiaan turvallisesti peiton alle ja huomenna on uusi päivä!

Voin alkaa taas ajattelemaan

Tämä päivä on mennyt ihan rattoisasti ulkona sisäpihalla ulkoillessa ja aurinkoa ottaessa. Menin sinne penkille pötkölleen ja maadoituin ja rentouduin.

Mietin miten kiinnostavaa tieto onkaan. Vielä kaikki mielenterveysongelmani ovat tietoa ja kykenen aivoiltani perehtymään tieteeseen. Juuri nyt aivot liian sirpaleina että kykenisin vastaanottamaan tietoa ja pohtimaan loogisesti mitään.

Ymmärsin, taas, ettei kukaan tule raiskaamaan ja voin olla kehossani kaunis ja puoleensavetävä eikä kukaan silti hyväksikäytä. Olen niin iloinen että olen raiskauksilta vapaa.

Pohdin taas jänniä kysymyksiä mielessäni. Minkälainen tietoisuus kasveilla on? Entä vaikkapa ötököillä? En ole koskaan etsinyt vastauksia tällaisiin kysymyksiin vaikka niihin varmasti löytyy vastaukset. Mutta pointti on se että alan laajentamaan ajatustani johonkin muuhun enkä vain pyöri itseni ympärillä.

Sitten kun sisäistän olevani täysin turvassa, voin alkaa taas ajattelemaan asioita.

Nyt on tapahtunut paljon synkronisiteettiä. Koen tätä muutenkin elämässäni paljon enkä ymmärrä kokemusta järjellä. Miten sitä tapaa juuri oikeat ihmiset oikeaan aikaan, esimerkiksi. Kohtaa ihmisiä joilla on samoja juttuja meneillään kuin itsellä. Välillä olen sotkenut tämän telepatiaan mutta ymmärrän nyt että se telepatia onkin ehkä tätä.

Kysyin ChatGPT:ltä mitä synkronisiteetti tarkoittaa ja tässä vastaus:

Synkronisiteetti tarkoittaa merkityksellistä yhteensattumaa – tilannetta, jossa kaksi tai useampi tapahtuma näyttävät liittyvän toisiinsa, vaikka niillä ei ole selkeää syy-seuraussuhdetta. Termiä käytti erityisesti sveitsiläinen psykiatri Carl Gustav Jung, joka kehitti sen osana omaa psykologista teoriaansa.

Jungin näkökulma synkronisiteetista:

• Synkronisiteetti ei ole sattumaa, vaan "merkityksellinen yhteensattuma", jossa ulkoinen tapahtuma ja sisäinen kokemus (esim. ajatus, tunne, uni) kohtaavat odottamattomalla ja merkittävällä tavalla.

• Esimerkki: Ajattelet vanhaa ystävää, jota et ole nähnyt vuosiin – ja samana päivänä saat häneltä viestin tai näet hänet kaupungilla.

• Jung ei pitänyt näitä ilmiöitä maagisina, vaan ilmentyminä psyyken ja maailman syvemmästä yhteydestä, mahdollisesti ajassa tai tilassa toimimattoman "kausaalisuuden" ilmentyminä.

Arjessa:

Synkronisiteettiä saatetaan kokea esimerkiksi:

• Kun ajattelet tiettyä laulua ja se alkaa soida radiossa.

• Kun kohtaat juuri oikean ihmisen oikealla hetkellä elämässäsi.

• Kun toistuvat symbolit tai luvut (esim. 11:11) alkavat kiinnittää huomiotasi kriisin tai muutoksen keskellä.

Tärkeää huomioida:

• Synkronisiteetti ei ole tieteellisesti todistettavissa oleva ilmiö, vaan se liittyy usein subjektiiviseen merkitykseen ja kokemukseen.

• Se ei ole sama asia kuin sattuma, vaikka ne voivat ulkoisesti näyttää samanlaisilta.

Haluatko esimerkkejä tunnetuista synkronisiteeteista tai tietoa, miten ihmiset käyttävät tätä ilmiötä henkisessä työskentelyssä?

Erityisesti tämä jäi kiinnostamaan mutta vähän auki minulle:

"Jung ei pitänyt näitä ilmiöitä maagisina, vaan ilmentyminä psyyken ja maailman syvemmästä yhteydestä, mahdollisesti ajassa tai tilassa toimimattoman "kausaalisuuden" ilmentyminä."

Olen pohtinut itse sitä että meidän alitajuntamme on valtava varasto tietoa ja ehkä on jokin kollektiivinen alitajunta taikka sitten alitajunta nappaa tietoa itseensä jollain tavalla ja sitten se tieto purkautuu tietoiseen mieleen ja sitten tapahtuu tätä synkronisiteettiä. Eli voi alitajuisesti tavallaan aavistaa tapahtumia.

Itsehän olen nähnyt pari merkityksellistä unta jotka heijastelivat eheytymistäni. Ehkä alitajuntani tietää että tulen eheytymään ja siksi alitajunnastani purkautui tuollainen enneuni selviytymisestäni.

Muistoja tarkkaan kuvailtuna

Voisin taas kuvailla paria muistoa joiden muistan aina tapahtuneen ja jotka ovat myöhemmin tulleet takaumana.

Muistan tämän hyvin edelleen, en koskaan ole unohtanut sitä. Minä, veljeni ja enoni oltiin mummilla ja ukilla keittiössä ruokapöydässä. Eno sanoi minulle sanatarkkaan näin: "tiesitsä Bella että sä oot seksikäs". Olin hiljaa, nousin pöydästä ja jätin veljen ja enon sinne kahdestaan ja menin yksin makuuhuoneeseen missä heijasin ja keinuttelin itseäni polvet koukussa ja mietin, "miksi minulle aina tapahtuu näin?"

Sitten olen palauttanut mieleen muiston kun olin kuusivuotias ja isä raiskasi minut. Isä tuli huoneeseeni ja asettui päälleni. Minä potkin ja sätkin käsilläni ja yritin taistella vastaan, mutta eihän pikkutyttö fyysisesti mitään aikuiselle miehelle mahda. Sitten lamaannuin, ajatellen, "ihan sama, millään ei ole enää mitään väliä". Annoin isän hoitaa homman. En muista varsinaisesti miltä penetraatio tuntui taikka miltä isä näytti. Sitten isä nousee, kävelee pois ja sulkee hiljaa huoneen oven. Jään huoneeseeni ristiriitaisissa raivon tunteissa itseäni, isääni, koko maailmaa kohtaan. Koskettelen sen jälkeen itseäni minkä jälkeen tuntuu entistäkin pahemmalta. Ajattelen, "en voi enää koskaan olla onnellinen".

Palautin mieleen myös raiskauksen joka tapahtui kun olin suunnilleen neljätoistavuotias. Poistuin huoneestani hakemaan jääkaapista ruokaa. Isä ja eno istuivat sohvalla juoden olutta ja juttelivat hiljaa. Muistan epäilyttävän tunnelman heistä heijastuvan, likaisen. Kävelin varovaisesti jääkaapille yrittäen olla huomaamaton. He keskeyttävät keskustelunsa ja katsovat perääni. Poistun huoneeseeni. He nousevat ja tulevat perässäni, hetken mielijohteesta, ja huoneessani he raiskaavat minut yhdessä. En muista kummalta otin suihin ja kumpi tuli takaapäin minuun. Näen tämän raiskauksen kuin itseni ulkopuolelta enkä muista siitä muuta kuin yhden kuvan.

Näin traumatisoituneet toimivat, kieltävät tai vähättelevät muistojaan, kuten minäkin. Eli sekin puhuu puolestaan että minulla on nämä traumat. Vaikka muistan enon kehuneen minua seksikkääksi, jotenkin kiellän senkin tai vähättelen sitä muistoa. Muistan sen tarkkaan mutten sisäistä sitäkään kunnolla. Ajattelen että ei sitä tapahtunut.

Muitakin muistoja on mutta ne eivät ole näin tarkkoja joten en lähde niitä tässä puimaan sen enempää. Nämä ovat tarkimmat muistot mitä minulla on.