Eilen viestittelin exäni kanssa. Kävin sen jälkeen kylässä hänen luonaan. Halasimme hartaasti ja puhuimme siitä miten ikävä toista on. Juteltiin kaikesta. Sitten istuttiin sohvalle vieretysten missä suudeltiin. Pystyin ihan eri lailla heittäytyä intohimon valtaan kuin ennen. Hetken aikaa jopa koin hänet lähelläni mitä yleensä en tunne koska dissosioin. Mutta nyt suudelma ei ollut tekninen suoritus vaan siinä oli tunnetta. Hoin itselleni päässäni, nyt saa antautua himolle, nyt saa antautua rakkaudelle. Suutelimme tulisesti ja puristin hänen kättään, niskaansa, ja annoin käsieni vaeltaa hänen kehollaan.
Puhuimme siitä miten meidän välillä on jotakin eläimellistä, alkukantaista himoa ja miten hän kokee olevansa mies kanssani ja miten minä koen olevani nainen hänen kanssaan. Miten se on jotakin mikä tuntuu niin oikealta. Puhuimme siitä miten molemmilla on "ovi raollaan" toistemme suhteen. Jospa tämä toimisi vielä? Se on auki vielä.
Olin hänen luonaan muutaman tunnin ajan kunnes lähdin. Oli ihanaa nähdä.
Olen kiitollinen hänestä ja hän on kiitollinen minusta, vaikka tämä ei koskaan ole kunnolla toiminut. Paitsi sen pari viikkoa, joita en muista, jolloin ilmeisesti olin enemmän traumavapaa itseni ja meillä toimi kaikki. Olimme maanneet yhdessä yöllä tähtitaivaan alla ja keskustelleet kaikesta. Se romanttinen haaveeni teiniajoilta, maata jonkun kanssa tähtitaivaan alla johon on henkinen yhteys ja keskustella, toteutui, enkä itse muista sitä lainkaan!
Pohdin että jos emme olisi tavanneet koskaan, missä olisin nyt. Varmaankaan minulla ei edelleenkään kolmekymppisenä olisi ollut yhtään seurustelusuhdetta. Varmaan en olisi koskaan alkanut muistamaan traumojani. Varmaan olisin edelleen se passiivinen ja masentunut minä joka olin ennen häntä.
Sen jälkeen kun lähdin hänen luotaan, kotona minulla oli turvallisempi olo. Saatoin kokea että kukaan ei raiskaa enää. (Nyt vähän taas alkaa pelottamaan, epämääräinen kauhu, että menetän järkeni tai joku tulee ja raiskaa. Yritän keskittyä arkisiin asioihin ja sysätä sen kauhun pois mielestä.)
Minua on todella seksuaalisesti hyväksikäytetty. Ei se tunnu todelliselta mutta totta se on. Edelleen se tietty pelko on päällä, että se toistuisi. Mutta nyt se tuntuu taas astetta todemmalta, että niin kävi.
Nyt keittelen kahvia ja voisin sen jälkeen vähän lepäillä taikka lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti