Näin miellyttävän unen. Siinä olin saanut lapsen. Tyttölapsi, kuten aiemminkin ennustin esikoiseni olevan tyttö. Hän oli jo ehkä viiden tai kuuden vanha kun syystä tai toisesta vasta juttelin hänelle. Olin vähän kömpelö ja kankea, epäluonnollinen hänen seurassaan. Ajattelin näyttää häntä exälle joka olisi halunnut olla lasteni isä. Sitten juttelin hänen kanssaan mukavia asioita ja joku toinen äiti purskahti itkuun sanoen että on ihanaa kuulla jonkun juttelevan lapselleen mukavista asioista kun hän vain keskustelee murheista. Tajusin ettei tytölle vielä oltu annettu toista nimeä. Siinä oli sellainen vaikutelma kuin hänet olisi jotenkin jätetty heitteille kun en ollut hänen kanssaan ollut ollut tekemisissä vauvaiällä eikä hänellä ollut vielä nimeäkään. Kysyin mitä mieltä tyttäreni on nimestään Aurora. Hän vastasi että se on ihan kiva nimi. Kysyin mitä hän pitäisi nimestä Aamunkoi ja hän sanoi että sekin on kiva. Sitten ehdotin kolmatta nimeä Sädekehä josta en kylläkään ollut varma, oliko se hyvä nimi, mutta ehdotin kuitenkin. En muista mitä Aurora vastasi siihen. Selitin Auroralle että päädyin näihin nimiin koska se symboloi sitä että hän syntyi aamuun, hyvään elämään. Sanoin että äitisi elämä lapsena oli hyvin vaikeaa ja että en halua hänen koskaan kokevan samaa. Sitten hän jutusteli kanssani vähän välttelevästi ja jutteli mieluummin toisen tädin (jonka seurassa oli ollut pitempään kuin minun) kanssani ja vaikutti pikkuvanhalta lapselta joka ei pitänyt siitä ettei hänelle jutella kuin aikuiselle. Uni päättyi. Herättyäni olin innoissani. Pursusin äidinrakkautta. Sydäntä lämmittää ja perhosia vatsassa. Ihana tunne. Tunnen oloni myös luottavaiseksi että olisin joskus vielä äiti - uni tuntui jonkinlaiselta enteeltä. Hymyilyttää. Tuo uni myös ehkä viittasi siihen etten vielä olisi valmis lapsen tuloon mutta ehkä joskus olen. Edelleen tunnen tuon luottamuksen ja sen ihanan tunteen että saisin kokea äitiyden ja olla Aurora Aamunkoi Sädekehän äiti. Aurora nimihän minulle tuli jo aikaa sitten mieleen, että aivan kuin tuleva lapseni tahtoisi olla Aurora nimeltään. Nimen Aamunkoi keksin itse ja ilmeisesti se kelpaa ja sitten tuli jostain vielä kolmas, Sädekehä.
Näin viime yönä tosiaan unta Aurorasta mutta näin myös toisenkin kiinnostavan unen. Olen jostain syystä alkanut viime päivinä näkemään kiinnostavia unia. Unessa taisin olla avaruusaluksella. Ympärilläni pyöri lääkäreitä ja hoitajia ihmishahmossa. He tekivät minulle jonkinlaisia leikkauksia. Se oli selkouni. Minun piti pysyä hievahtamatta kun he leikkasivat päätäni. Mietin tekevätköhän he jotain leikkausta aivoilleni. Hieman vaikeaa kuvailla miten oloni muuttui mutta sen leikkauksen myötä ikään kuin olin enemmän oma itseni, minusta tavallaan poistettiin negatiivista energiaa. Sitten he tekivät kasvoilleni kauneuskirurgisia leikkauksia. En pelännyt heitä, yritin vain parhaani mukaan olla liikkumatta ja heräämättä kunnes kaikki leikkaukset on tehty. Sitten heräsin. Venyttelin sängyssäni ja nukahdin vielä uudelleen.
Näin kolmannenkin unen joka oli mielenkiintoinen. Se uni paljasti tavallaan kaiken. Kaiken, minkä olen unohtanut. Ikään kuin olisin nähnyt kaiken sen mikä minussa on edelleen pimeydessä. Kuin puolet minusta, varjopuoleni. Olin lapsuuskodissa. Siellä aiottiin järjestää orgiat ja naapureita oli paikalla. Tunsin kummallisen tunteen kehossani kuin se koko talon ilmapiiri tarttuisi minuun ja kehoni oli hidas eikä toiminut kunnolla ja tunsin outoa painetta kehossani. Vein veljeni pois siitä talosta vaikka hän halusi jäädä. Tiesin että näin on parempi hänelle. Kävelin veljeni kanssa ulkona yössä ja tuli tunnelma että täällä on vaarallista liikkua. Joku heilui siellä aseen kanssa. Tiesin että pitää olla erityisen varovainen. Törmäsin mieheen joka kertoi että häntä oli ammuttu. En muista unesta tämän enempää ja mieleen jäi lähinnä se tunne että lopultakin, lopultakin näen kaiken sen mikä minussa on pimeydessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti