Elämäni todella alkaa

Olen helvetin ylpeä itsestäni. Olen ollut todella urhea ja peloton joissain tilanteissa. Muistan vain tämän mutten varsinaisesti niitä tilanteita. Ymmärsin hieman paremmin sen että muistoni ovat tosia enkä kuvittele niitä (niin kuin minut joskus lapsuudessa tai teininä aivopestiin ajattelemaan).

Olen helvetin ylpeä miten pitkälle olen jo päässyt vaikka vielä on pitkä matka edessä eheyteen. Olen ylpeä siitä miten vahva olen ja miten hyvä resilienssi minulla on.

Naurattaa ja hymyilyttää. Olen tyytyväinen siihen että se on nyt ohi. Ja nyt voin turvallisesti maadoittua kauniiseen kehooni.

Helpottavaa ja huojentavaa ymmärtää että se on nyt ohi. Insesti on nyt ohi. Selvisin todella hienosti, taikka tähän mennessä olen selvinnyt, vielä on matkaa eheyteen.

Hävettää kokemani väkivalta, en ole ylpeä siitä nyt. Olen ylpeä vain siitä miten olen osannut toimia. Olla tarpeeksi jyrkkä ja jämäkkä ja vastustaa pahuutta - isää ja veljeä.

Ihanaa olla elossa, ihanaa että kesä tekee tuloaan, ihanaa elää ja hengittää, ihanaa että minulla on nyt yksityisyyttä ja ihanaa olla vapaa.

Minulla tulee välillä ylikiihottunut olo muistoistani mutta en ole varma koska olen ollut kiihottunut niistä ja koska se on ollut puhdasta kärsimystä. Muistojen pintaan tullessa kuitenkin useimmiten olen samalla peloissani ja ahdistunut ja samalla hyvin kiihottunut. Nyt se kiihottuminen kylläkin on vähän rauhoittunut kun olen oivaltanut että saan tuntea tunteeni vapaasti eikä niitä täydy padota - etten enää ole insestitaloudessa missä kiihottumisen tunteet ovat pahasta. Olen myös oivaltanut että saan olla oma itseni ja uskallan olla oma kaunis itseni (enkä isän kopio) ja sekin on auttanut. Kiihottaa vähemmän kontrolloimattomasti.

Ihanaa ajatella mitä kaikkea elämä vielä voi minulle tuoda. Tämä on taas uusi alku, sisäistää tapahtunut. Vielä tunnen oloni tarpeeksi turvalliseksi niin että muistoja alkaa enemmän vyöryä pintaan ja saan kosketuksen niihin osiin jotka kantavat traumamuistoja. Vielä ymmärrän sataprosenttisesti että se on ohi nyt ja sitten elämäni todella alkaa.

Insesti on totta. Ei oo todellista. Ja mä oon elossa edelleen enkä kuollut itsemurhaan. Mä halusin tappaa itseni jo päiväkoti-ikäisenä. Mulla on kaunis luonne ja hyvät ominaisuudet muutenkin. Oon kaunis myös fyysisesti! Mulla on elämä edessä elettävänä. Tää kaikki paska on vaan mennyttä. Mun ei tarvitse loppuelämääni kantaa tätä taakkaa. Mä olen voimaantunut monista vastoinkäymisistä. Mulle koittaa vielä hyvät ajat kun menen avioon. Taikka näin ennustan. Ihana mies on odottamassa mua ja saan pari lasta. Liikutuksen kyyneleet virtaavat poskillani. Olen selvinnyt pahimmasta helvetistä. Apua ja nyt kaikki saa tietää. Se on toisaalta helpottavaa. Ihanaa olla turvassa isältä. Mulle koittaa vielä hyvä huominen. Valaistunko mä? 

Hyvää päivää kaikki

Tuollaiseen kuvaan törmäsin dissosiaatioryhmässä. Hyviä muistutuksia. Aamu alkanut hyvin kahvikupillisella ja pian tulee Muumit. Kohta aamiaista ja sitten voisin hoitajan kanssa kahviolle. Huomenna näen lääkäriä. Toivottavasti en ole täällä enää kauaa vaikka täällä onkin enemmän ihmisiä ympärillä mistä pidän. On se oma koti silti paras paikka.

Hyvillä mielin olen. Toivottavasti sinäkin. Hyvää päivää kaikki ja yrittäkää löytää päivästä iloa! 

Hävettää seksuaalisuus

Hävettää seksuaalisuus. En uskalla antaa itseni mennä viettien ja vaistojen varassa vaan pyrin olemaan kirkkain päin niin sanotusti. Jos annan mennä niin sorrun insestiin mikä on väärin ja aiheuttaa pahoinvointia jälkeenpäin. En voi edes masturboida koska joku voi tulla huoneeseeni ja yllättää minut. Näin siis sanoo lapsi- tai teini-osat.

Jos masturboin niin järki lähtee ja pitää pysytellä kaukana kaikesta seksuaalisesta kanssakäymisestä ettei sekoa. Äiti salaa katsoo minua kun puen, yritän olla välittämättä siitä ja esittää etten huomaa. Vittu tapan koko perheen kohta jos tämä ei lopu.

Hyi olkoon, insesti oli nautinnollista vasta sitten kun menetin järkeni ja kuvittelin etteivät he ole perheenjäseniäni.

Minussa on osia jotka kantavat traumaa mutten ole yhteydessä heihin. He piilottelevat edelleen minulta. Liian rankkaa muistaa, tahtoo vain unohtaa, sanovat edelleen osani.

Mutta nyt on turvallista muistaa koska se on ohi.

Toivottavasti isä ei tänä yönä tule huoneeseen.

Siis mitä vittua mä oon kokenut?! Insestiä yötä päivää! Hyi olkoon se on vastenmielistä. Mä sekosin vasta sitten kun en saanut apua ja sitten mä alistuin ja nautin itsekin. Olin häiriintyneimmilläni kutosluokalla kun ymmärsin mitä seksi tarkoittaa. En muista sen tarkemmin niitä aikoja. Mä olen surullinen ja häpeissäni oleva pieni tyttö joka vihaa kun pimpsaa kutittaa. Mä olen rauhallinen kun on nyt äiti joka pitää huolta - minä itse. Olen paras äiti pienelle. Vihaan insestiä sydämeni pohjasta. Voi nolo nyt oon julkaissut koko maailmalle nämä asiat. Toisaalta helpottavaa. Pelottaa että isä tulee ja ampuu. Mä en vaan vieläkään suostu hyväksyyn että tää on totta.

Nyt häpeän ja pelkään kaikkea mitä kirjoitan että puhun liian suoraan ja ihmiset häiriintyvät kirjoituksistani mutta tiedän että täällä lukijoina on varmasti muita uhreja joita avoimuuteni voi auttaa plus haluan kertoa todellisuuden mitä tällainen on niille jotka eivät tiedä joten julkaisen kuitenkin näitä kirjoituksia.

Se on totta

Mua ei raiskaa enää kukaan. Se on totta. Isä työnsi peniksen mun suuhun ja olin tukehtua sen spermaan. Ei mua enää ees hävetä puhua näistä, se vaihe on ohi kun salasin tän kaikilta ja salaa nautin sukurutsasta. Mä en enää ole niin hullu, outo ja ruma mitä joskus olin. Mä oon elossa ja se on tärkeintä. Musta ei nauti enää kukaan ilman mun tahtoa. Mä oon vapaa insestiltä ja mun ei täydy koskaan enää mennä lapsuuskotiin. Oh my God it is true I had incest with my whole family. But now it is over. Mua ei enää pelota öisin niin paljon että isä ja veli tulee tappamaan. Mua on oikeesti raiskattu peräti tuhansia kertoja ja oon hitonmoinen selviytyjä. Mä oon vahva nainen. Äiti ei tule suukottamaan suulle, isä ei tule kännissä ehdottelemaan rivoja, veli ei työnnä penistä kurkkuun ja käske olla liikkumatta. Ne lopulta sitoi mut kun kamppailin liikaa ja käski, pakotti olemaan hievahtamatta. Mua pelottaa puhua näistä näin julkisesti jos perhe tulee tappamaan mut. Mutta ei ne tiedä mun asuinpaikkaa eli voin olla huoleti. Pelottaa kun äiti suuttuu jos puhun näistä ja isä lyö jos puhun. En uskalla puhua kaikesta vieläkään terapeutillekaan. Mua ei enää raiskata ja hakata, oon turvassa kotonani. Mua pelottaa että isä tulee kännissä ehdottelemaan rivoja. Äiti sulkeutuu huoneeseensa kun kuuluu voihkintaa. Mua sekoittaa päätä toi äidin ääntely kun se nuolee mua. Pelottaa että isä avaa oven ja astuu sisään. Mä en enää joudu veljen kidutettavaksi. Ne jotenkin kidutti mua mutten muista. Yrittivät pakottaa mut mukaan jengiin enkä suostunut. Lopulta ne luovutti, ne ei saanu mua puolelleen. Onneks oon vahvaa tekoa muuten olisin jo päätynyt itsemurhaan. Jee se onnistui, oon vapaa! Nyt elämä vasta alkaa! Mä oon vapaa tekemään elämälläni mitä vaan. Ei enää sukurutsaa, se riittää mulle. Nyt ahdistaa mutta se on hyvä asia, käydä vähän muistoja läpi.

Ajatuksenvirtaa traumoista. Olen tässä tänään ollut maadoittuneempi. Tuntuu hyvältä tuntea lattia jalkoja vasten ja oma kehonsa sisältäpäin. Tuntea takamus tuolia vasten. Olen sallinut itseni olla kiihottunut jos olen ja se puhdistaa kun en patoa niitäkään tunteita. Ymmärsin että minulla on seksuaalisen hyväksikäytön historia. Alan hiljalleen myöntämään sen itselleni. Olen ollut siitä ylpeä. Olen ylpeä miten olen ollut kissamainen ja viettelevä. Ja olen ylpeä ollut että saan munaa milloin vaan ja paljon orgasmeja. Nyt sisäinen lapsi itkee tuota asiaa. Itkettää että olen saanut orgasmeja koska se on niin väärin. En halua tätä, sanoo sisäinen lapsi. Olen onneksi jo paremmassa voinnissa, paremmassa kuin koskaan varmaan. En ole syvästi masentunut enää enkä vihaa itseäni niin kuin joskus. Hymyilyttää. Tulen vielä selviämään. Nykyinen elämänihän on aivan mahtavaa. Ei minulla ole mitään erityistä elämässä mutta ihan riittävästi siihen että olen onnellinen. Helpottaa puhua nämä julki, kuin olisi koko maailma tuntemassa myötätuntoa minua kohtaan. Tai ei nyt ehkä koko maailma mutta kuitenkin, moni ihminen. Ja saan itkeä nyt vapaasti kaikki itkuni joita pidättelin ettei hakata. Onko se totta, tämä insesti? Pudistelen päätäni. Vauva ei tahdo vieläkään muistaa tai sisäistää tätä todeksi, haluaa uskoa että vanhemmat ovat hyviä ja rakastavia, ei tahdo uskoa vanhemmista pahaa. No, noin lapsi toimii ja ajattelee. Vauva pidättelee itkua ettei äiti läimi poskille. En ole siis aivan varma noista vauvaiän muistoista mutta tällaisia mieleeni tulee. Voin nyt olla kiihottunut eikä tämä ole lapsuudenkoti missä se johtaa insestiin. Voin kiihottua ja niiden tunteiden kokeminen puhdistaa. Olen hyvin ylpeä että minua raiskattiin. en tiedä täysin miksi koen ylpeyttä siitä, toisaalta koen häpeää. Sekin on tyypillinen reaktio, häpeä ja ylpeys yhdessä. Nyt nolottaa kun julkaisen tätä kaikille ja kaikki tietävät salaisuuteni. Mutta on rauhoittavaa ettei sitä täydy enää pitää salaisuutena. Kiitos kun olette ja luette, se merkitsee paljon minulle. Nyt hävettää että puhuin näin suoraan mutta julkaisen tämän tekstin siitä huolimatta, joku minussa sanoo että minun täytyy puhua näistä.

Vihdoinkin minulla on yksityisyyttä

Vihdoinkin minulla on yksityisyyttä. En ole tottunut siihen enkä seksittömyyteen niin oireilen. Epämääräinen tuska vainoaa minua. Nyt dissosiaatio purkautuu ja sitä kautta tunnen enemmän tunteita. Yhdistyn kehooni ja kehoni tasolle. Niin sanotusti tähän meidän 3D maailmaan mikä on siis fyysinen ulottuvuus.

Voin olla se jumalatar joka sisälläni asuu. Ei tarvitse pelätä omaa kauneutta ja naiseutta enää että se johtaisi hyväksikäyttöihin. Voin olla oma itseni.

Vähän on levoton olo. Voisin mennä katsomaan tv:tä ja juoda kupin kahvia.

Pystyy ajattelemaankin vapaammin kun on yksityisyyttä. Jotenkin tuo yksityisyyden menetys minulla aiheuttaa sitä ajatusta että olisin telepaattinen. Mutta nyt saan olla rauhassa fyysisesti ja ajatuksissani.

Toivoisin maadoittuvani enemmän. Haluan olla näkyvä ja tuntea kehoni sisältä päin.

Voin nyt aloittaa ihan uuden elämän

Nyt voin olla oma itseni. Insesti on ohi. Hyi olkoon, insestiä. Inhottavaa. Se on totta, sitä tapahtui. Hyi se on niin oksettavaa kaikin puolin. Vaikka välillä se oli hempeää ja herkkää ja kaunista vaan niin väärin. Liikutuksen kyyneleet vierivät poskillani kun muistelen hempeitä hetkiä. Ja samalla se on niin sairasta ja surullista.

Voin olla minä, ei tarvitse hermoilla tai yrittää olla mitään muuta ihmisten seurassa. Voin olla kaunis minä, kaunis nainen, ei tarvitse olla enää yököttävä isä suojellakseni kauneuttani.

Kävin hoitajan kanssa kahviolla ja ostin vähän herkkuja. Oli hyvää kermamunkkia. Nyt taidan syödä tuon leivän ja juoda proteiinijuomaa.

Laittauduin vähäsen, meikkaaminen piristää aina. Vielä suoristan tukkani kun se kuivaa. Kävin suihkussa, rentoutti.

Dissosiaation alta paljastuu tunteita - miten olen rentoutunut ja hyväntuulinen. Tunteiden turtuneisuus vähenee. Tunteissa on enemmän eri vivahteita. Ei ole samaa harmaata kaiken aikaa.

Helpottavaa ymmärtää että insesti todella tapahtui. Olen vapaa siltä. Mitä hemmettiä. Olen turvassa? Se kesti kauan. Mutta en kadu mitään. Olen iloinen että olen elossa edelleen. Sekään ei ole itsestäänselvyys kohdallani.

Voin nyt aloittaa ihan uuden elämän. Mietin, mitä nyt? Olen tienristeyksessä. Menneisyys on ohi ja nyt tässä hetkessä ei ole mitään. Kaikki on vasta alkamassa. Olen pöllämystynyt. Ja helpottunut, kiitollinen kaikesta.

Ei enää häiritse niin paljon jos panettaa, sanon itselleni että saan tuntea mitä tunnenkin milloinkin ja ettei se välity muihin ja että voin piilottaa sen muilta, ei kenenkään tarvitse huomata kun olen kiihottunut. Ja ei siinä kiihotuksessa ole mitään pahaa - se ei enää johda seksiin jota en halua. Enkä ole enää lapsuudenkodissa missä tunnen holtitonta kiihottuneisuutta. Helpottaa siihen liialliseen kiihottumiseen ja rajojen liukenemiseen ymmärrys etten ole lapsuudenkodissa ja että saan ja voin olla vain oma kaunis itseni. Kaunis tyttö.

Hyvin alkanut aamu

Hyvin alkanut aamu. Nukuin sikeästi. Join aamukahvit ja katselin Muumeja. Dissosiaatio lievitti ja on olemassaolevampi olo! Hyvä olo on ja mieliala on hyvä ja tasainen. Tästä se päivä alkaa. Tänään voisin käydä kahviolla ostamassa jotain hyvää ja juomassa kupin kahvia ja nauttimassa herkkuja. Exän kanssa ollaan pidetty taas yhteyttä ja hän ehkä tulee vierailemaan joskus täällä osastolla. Voisin käydä aamiaisen jälkeen suihkussa. Menen nyt takaisin katsomaan Muumeja ja keitän itselleni vielä toisen kupin kahvia. Hyvä mieliala on ja odotan jo innolla kesää. Tuntuu että tästä tulee hyvä kesä. En ole huomannut nyt lääkkeellä haittavaikutuksia. Ei ole ollut harhoja ja hiljalleen pääsemässä tuosta telepatiasta eli rajojen liukenemisen kokemuksesta mitä enemmän maadoitun. Nykyään toivotan ahdistuksen tervetulleeksi, se aina puhdistaa ja eheyttää lopulta vaikka tuntuukin pahalta. Hyvää päivää sinne teille kaikille lukijoille!