Tulevaisuus näyttää valoisalta ja ulkonäköjuttuja

En ole nyt hetkeen miettinyt traumojani. Ne eivät vieläkään tunnu tosilta. Mutta olen myös edistynyt.

Tajusin tosiaan olevani sen miehen irvikuvan yläpuolella. Se ei pääse enää kajoamaan minuun. Olen lopun elämäni turvassa insestiltä. Mikä suunnaton helpotus se onkaan. Se ei jatkunutkaan läpi koko elämäni.

Ihana olo nyt. Mieliala on korkealla. Voin taas vaihteeksi paremmin. On voitokas olo. Tulevaisuus näyttää valoisalta.

Hah! Se paskiainen ei enää voi tehdä minulle mitään. Olen voittanut sen.

Nyt voin olla kaunis nainen. Sain tosiaan uuden puhelimen jolla selfiet ovat edustavampia. Tykkään. Peilistä katsoo takaisin kaunis nuori nainen joka kuitenkaan ei tunne olevansa kaunis nuori nainen. Tunnen edelleen olevani jotenkin iljettävä kaiken sen jälkeen mitä keholleni on tehty. Mutta enköhän pysty vielä sisäistämään, että olen kaunis, ja että olen nainen, en isän kopio, irstas mies.

En uskaltanut olla kaunis silloin kun minua hyväksikäytettiin. Halusin olla, ja surin ulkonäköäni. Nykyisin olen tyytyväisempi siihen kuin koskaan ennen. Kukaan ei kajoa minuun joten uskallan olla nyt ensi kertaa elämässäni oikeasti kaunis.

Ihanaa olla vapaa isästä! Viimein! Voisin vaikka valloittaa koko maailman! Sellainen voittajafiilis.

Tänään on ollut ihan hyvä päivä. Pitää olla kiitollinen silloin kun on hyvä päivä. Menen pian taas naapurille kahvittelemaan. Voisin nauttia röökipaikalla tuosta syksyisestä mutta aurinkoisesta säästä. Kaikki on elämässä hyvin. Olen vapaa. Ja muulla ei ole väliä.

Näin muuten vähän aikaa sitten erikoista unta veljestäni. Siinä unessa näytettiin veljen mielenmaisemaa. Näin hetki sitten vastaavaa unta äidistä, missä näytettiin haikaloja ja sitten ne katosivat (äiti ei uskalla käsitellä tunteitaan) ja siihen ilmestyi jotakin erikoista musiikkia ja kirjaimia ja numeroita (äiti on looginen). Nyt näin unta veljestä jossa oli valokuvia veljen asunnolta. Niiden tunnelma oli kuollut ja kolkko, juuri samanlainen, kuin meidän lapsuudenkodin ilmapiiri. Sellainen tunne mikä isästäkin on välittynyt. En muista unta enää kunnolla mutta sitten lopussa siinä viilleltiin veitsellä paikkoja... hankala selittää. Se oli veristä menoa.

Mistä haluaisitte, te lukijat, että kirjoittaisin? Heittäkää ideoita! Mikä tässä blogissa on hyvää? Harvemmin enää tulee tsemppaavia kommentteja, aika paljon kyseenalaistamista saan edelleen monen asian suhteen ja kommentointi yleisesti ottaen on aika negatiivista. Onko tässä blogissa jotakin hyvääkin? Jos olet itse kokenut samaa, olenko onnistunut valamaan sinuun toivoa? Kuulisin mielelläni tällaisia kommentteja! Kaikkea hyvää joka tapauksessa kaikille lukijoille. Toivottavasti pääsisin vielä pitkälle kertomalla vain tarinani.

Tässä pari selfietä uudella puhelimella. Olen hyvin tyytyväinen ulkonäkööni, välillä. On niin ihanaa kun peilistä katsoo takaisin aikuinen nainen. Minulle on hyvin tärkeää näyttää ja olla aikuinen.