En halunnut ottaa rakkautta vastaan koska rakkaus tarkoitti sukulaisten välistä hempeilyä ja insestiä. Siksi olin syvästi sydänsuruinen, ymmärrän nyt lopultakin.
Voin herätä eloon. Voin elää henkisesti. Tämä tajuaminen jysähti mieleeni mullistavana.
En tahdo ymmärtää että insesti oli totta, haluan ajatella että se oli pahaa unta taikka mielikuvituksen tuotetta. Oli niin surullinen totuus että sitä tapahtuu. Halusin vain elää ilman sitä.
Onneksi minusta nyt pidetään huolta ja välitetään, ja voin ottaa sen vastaan. Rakkaus ei ole enää jotakin pahasti häiriintynyttä kanssakäymistä sukulaisten välillä. Olen vapaa rakastamaan ja olemaan rakastettu.
Tässä menee oma aikansa tässä eheytymisessä mutta olen hyvällä alulla. Ja eheytyminen on paikoittain hyvin tuskallista. Mutta sitten tulee aina parempia vaiheita lopulta. Nyt juuri voin ihan hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti