Olen edistynyt vaikkei tunnu siltä

Minusta tuntuu siltä kuin en olisi pariin vuoteen edistynyt juuri ollenkaan mutta ei se ole totta. Muistelin vähäsen aikaa muutama kuukausi taikka puoli vuotta sitten ja minulla oli kyllä silloin vielä harhoja mitä enää ei ole. Asuin silloin jo tässä kodissa ja vaeltelin asunnollani ympyrää todella ahdistuneena. Makasin myös lattialla usein traumatakaumien kourissa ja oli vaikea olo. Sellaista ei nyt hetkeen ole ollut ollenkaan. Eli olen lyhyen ajan sisään edistynyt kuitenkin vaikkei siltä tunnu.

Sitten muistelin harhoja joita minulla oli vielä muutama vuosi sitten. Suoritin "alien-tehtäviä" jotka olivat esimerkiksi että pitää olla räpyttämättä silmiä ja olla hievahtaneena taikka nyökytellä ja pudistella päätä niin sitä kautta vaikuttaisin universumiin ja muovaisin sitä. Eli todella harhaisia ajatuksia minulla ollut ja niitä oli edellisessä kodissa vielä ennen kuin muutin tänne nykyiseen. Siitä on siis ehkä kaksi vuotta vasta. Silloin muistan että edellisellä asunnolla piirtelin ilmaan ääretönmerkkejä ja rukoilin polvistuneena ja sitä kautta kasvatin mielestäni tietoisuuttani ja vaikutin rukouksillani universumiin niin että esimerkiksi sodat loppuu ja nälänhätä päättyy. Se oli edellisessä kodissa ennen sieltä muuttamista tänne nykyiseen eli ei siitä ole edes kovin pitkä aika, jotakuinkin kaksi vuotta ehkä. Oli ihan eri tilanne mikä nyt.

Silloin kun olen jo täällä asunut, tosiaan juttelin mielestäni telepaattisesti alieneiden kanssa ja ennustin että tämä keissi päätyisi kolmen vuoden päästä mediaan (luin tämän vanhasta päiväkirjasta niin osaan sen perusteella sanoa mitä ajattelin). Siitä on hieman yli vuosi nyt. Ajattelin myös että Jeesus Kristuksen henki olisi vieraillut luonani tässä asunnossa joitain kuukausia sitten. Nyt tiedostan senkin olleen harhaa.

Eli olen edistynyt vaikka ei siltä nyt tunnu. Nyt harhat ja se tietty positiivisuus on vain mennyttä ja kärsin erilailla enemmän. Olen jotakuinkin realiteeteissa nyt mitä en ole kai ollut yli kymmeneen vuoteen. Eli ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen mielestäni aikalailla niin sanotusti tällä planeetalla olen. Kärsimys tosiaan on vain erilailla voimakkaampaa vaikkakaan ei ole sitä nyt ollut että vaeltelisin täällä kotonani edestakaisin takaumissa taikka makuulla lattialla valmiina odottamassa että joku raiskaa. Viikkoon ei ole ollut myöskään minkäänlaisia takaumia. Katsotaan, kauanko tätä kestää, ettei tule yhtään traumatakaumia.

Yhtälailla päätä on hajottanut aiemminkin, mitä vanhoista päiväkirjoistani luin, se ei ole uutta, vaikka tuntuu, että nyt hajottaisi enemmän. Olen ollut monta vuotta aallonharjalla mutta harhoissa. Nyt en ole harhainen mutta olen pohjalla. Katsotaan, kauanko menee, että olisin taas vähäsen positiivisempi.