Runo hyvyydestä

Yksin yössä, tyttö pimeydessä, pelkäsi henkensä edestä
Että joku tulee ja raiskaa taas
Tyttö ei löytänyt rauhaa, ei yhtään turvaa tuottavaa asiaa
Koska kaikki oli pahuudella verhoiltu

Tytön sydän särkyi joka yö
Kun hirviö tuli ja koski häneen
Hän oli menettämässä järkensä
Koska hirviö ei jättänyt häntä rauhaan

Hirviöllä oli keltaiset hampaat, ruma irve kasvoilla
Perunanenä ja syvän mustat silmät
Joita tyttö niin kovin pelkäsi

Tytön mieli oli sirpaleina
Niin kovaa väkivaltaa ja kauhua hän joutui sietämään
Yö toisensa jälkeen

Lopulta tyttö menetti täysin järkensä
Hän alkoi irvistelemään hirviölle
Ollako itsekin niin ruma että tämä loppuu?

Hänen hirvityksekseen hirviö alkoi matkimaan hänen ilmeitään
Koko tilanne oli absurdi
Hirviön rumuus syveni syvenemistään
Kuten myös pahuus, pimeys ja pelko

Tyttö nyyhkytti yksin vuoteessaan
Ei voi kuin alistua hirviön kosketukseen
Kukaan ei kuule tytön hätää vaikka tyttö huutaa

Tyttö elehti kuin mielenvikainen
Kehitysvammaiseksi muuttui tämä teräväpäinen tyttö
Ei enää järjen hiventäkään missään
Tyttö uppoutui entistäkin syvemmin pimeyteen
Tuon hirviön sysimustiin silmiin
Kun hän tytön päällä ilmehti kuin sairas mielipuolinen eläin

Tytön loputkin toivon rippeet olivat mennyttä
Kukaan ei välitä
Kukaan ei auta
Tyttö suunnitteli että menisi järven rantaan ja hukuttautuisi
Ettei täytyisi enää hukkua hirviön sysimustiin silmiin joka yö

Koko tytön todellisuus oli kolkko
Hirviön kolkko olemus paistoi jokaisesta esineestä tuossa huoneessa
Jossa hirviö pakotti tytön uudestaan ja uudestaan ihokosketukseen

Tyttöä hirvitti oma peilikuvansa
Hän näki vain jokaisen osan kehostaan turmeltuneena
Mustaa myrkkyä kaikkialla siellä missä pitäisi olla puhdasta valoa
Josta tyttö oli alun perin tehty

Tyttö kyynelehti
Hirviöitä oli nyt kaksi
Yhdessä he toteuttivat sanoinkuvaamatonta julmuutta tyttöä kohtaan
Tytön järki alkoi häipyä
Rakkaudettomuus oli liikaa siedettäväksi

Ja niin tyttö muuttui itsekin pahantekijäksi

Helpompaa näin, tyttö ajatteli
Kun hän saalisti nyt itsekin ihmisiä yössä
Oli vain kaukainen muisto kaikki tuo hyvyys
Jota tytön sielu kantoi edelleen sisimmässään

Tyttö erehtyi olemaan murhaaja

Ei, tyttö päätti
Minusta ei tule koskaan heidän kaltaistaan
Tyttö päätti ja hänen sielunsa hehkui päättäväisyyttä
Uudenlaista voimaa, energiaa

Tyttö kieltäytyi

Häntä uhkailtiin mutta hän piti kiinni tästä päätöksestä
Minusta ei koskaan tule teidän kaltaistanne
Tyttö tunsi tämän uudenlaisen voiman virtaavan suonissaan
Päättäväinen urheus hänessä heräsi
Yön pimeimpinäkin hetkinä
Hän piti lujasti kiinni päätöksestään

Tyttöä kidutettiin
Häntä hakattiin
Raiskattiin
Uhkailtiin
Ja hän piti kiinni päätöksestään

Minusta ei tule teidän kaltaistanne

Tyttö pääsi pois
Lopultakin kauas heistä
Hirviöt olivat nyt kaukana
Ja tyttö niitä katseli uteliaana kaukaisuuden päästä
Kauan se kestikin, kuin valovuoden
Mutta lopulta tyttö oli vapaa

Tyttö huokaisi syvään helpotuksesta
Hän purskahti iloiseen nauruun ja sitten saman tien itkuun
He eivät ahdistele minua enää koskaan!

Tyttö keinutteli itseään ja kiitti mielessään Luojaa
Kun oli hänet niin vahvaksi luonut
Että kesti pahimmankin pimeyden, pahuuden ja pelon
Muuttumatta heidän kaltaisekseen

Tyttö sai uutta elinvoimaa
Hän hehkui taas valoa
Ja musta myrkky kehosta alkoi imeytyä pois

Tyttö katsoi itseään peilistä nyt uusin silmin
Tässä on voittajan keho
Häntä ei enää kammoksuttanut katsella itseään
Hän hehkui urheutta suurimpina pelon hetkinä

Tyttö käpertyi sänkyynsä tietäen
Hirviöistä kumpikaan ei saavuttaisi häntä
Välillä häntä todella pelotti
Kun kaikki tuo pahuus, pimeys ja pelko vyöryi nyt hänen mieleensä
Uudella tavalla, niin
Että hän totisesti pelkäsi enemmän kuin koskaan ennen

Nyt tyttö joutuisi kokemaan uudestaan kaiken sen pelon
Jota hänen ei oltu sallittu vielä aiemmin kokemaan
Koska oli täytynyt olla urhea

Tytön elämä oli entistäkin haastavampaa nyt
Ja silti, hän koki nyt hyvyyttä
Pahuutta ei enää ollut
Pelkoa ei enää ollut
Pimeyttä ei enää ollut

Tytön silmät tulisivat vielä aukenemaan
Miten suurta hyvyyttä saattaa maailmamme kantaa
Ja hän kietoi peiton ympärilleen lohdullisesti
Kuin enkelten kosketuksen
Turvaa ja hyvyyttä täynnä

Tyttö oli kokenut julmuuden
Ja edelleen hän oli sielussaan kuin enkeli
Hän teki omat valintansa
Ne eivät olleet helppoja
Mutta ne johtivat tähän
Tytön pois pimeydestä, pahuudesta ja pelosta
Kohti rakkautta