Kun näitä kriisejä tulee, huomaan, että resilienssini vain kasvaa. Jouduin eristyshuoneeseen kovakouraisesti talutettuna kun kiljuin ja potkin siteissä makuulle sidottuna niin lujaa. Ennen eristyksissä tuntunut kuin järki lähtisi mutta nyt se oli melkein pelastus, turvallinen paikka.
Nyt olen rauhoittunut vähän mutta edelleen peloissani ja kaikki paska hyötyy päälle. Yritän olla stressittä että tämä on taas väliaikainen koettelemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti