Antaako tämä blogi mitään kenellekään? Olen alkanut epäröimään sitä. Toivoisin, että voisin valottaa vaikeita, tabuja teemoja, ja antaa näkemystä erilaisista mielenterveysongelmista. Toivoisin tuovani toivoa niille jotka ovat vajonneet synkkyyteen, että aina voi selviytyä ja rakentaa hyvän elämän. Mutta hyvistä tarkoitusperistäni huolimatta saan välillä todella negatiivista palautetta, mikä ymmärrettävästi surettaa. Viesti ei mene perille.
Olen nyt hyvin masentunut kaikesta negatiivisuudesta, ei pelkästään itseeni kohdistuvasta, mutta myös muihin kohdistuvasta joita olen seurannut somessa tai muualla ja siitä kommentoinnista tai julkisuuden henkilöiden pilkkaamisesta. Negatiivisuutta on liikaa. Eikö se jo ala riittää? Kunpa ihmiset keskittyisivät enemmän kivoihin asioihin eivätkä vain riitelisi. Tämä maailma kaipaa nyt muutosta parempaan. Itse ainakin alan olla kypsynyt ja kyllästynyt ainaiseen draamaan. En enää halua sitä. Minkälainen olisikaan maailma jossa masentuneita tsempataan, muiden iloisista sattumuksista iloitaan eikä kadehdita, ja jos on jotakin negatiivista sanottavaa, se kerrottaisiin rakentavana kritiikkinä? Maailma, jossa ystävällisyyttä arvostettaisiin enemmän kuin suuria egoja. Ehkä haaveilen liian suuria. Jokaisen pitäisi katsoa peiliin ja miettiä omia tekojaan ja sanojaan muille ja arvioida, onko aiheuttanut enemmän mielipahaa vai hyvää. En tiedä mikä kuva minusta netissä sitten ihmisille välittyy mutta hyvää tarkoitan joka tapauksessa ja olen ihan kiva tyyppi. Ja herkkänä ihmisenä pahoitan mieleni.
Minun täytyy varmaan opetella ilmaisemaan itseäni paremmin jotta positiivinen viesti, jota yritän välittää, menisi perille.
Tällainen 47-vuotias neurologisesti epätyypillinen mies, jolla on traumataustaa. Olen päässyt pahimmista oireiluistani jo eroon. Mielestäni blogisi on arvokas ja jos olisikin niin, ettei se auttaisi tällä hetkellä ihmisiä, niin se tulee varmasti auttamaan. Pyydänkin, että et tuhoaisi blogiasi, jotta ihmiset voisivat löytää sen tulevaisuudessakin. Jos kuitenkin tulee tilanne, että et halua blogin olevan näkyvillä kaikille, sen voi muuttaa yksityiseksi.
VastaaPoistaKiitoksia. Kyllä taidan jatkaa kirjoittelua. Huomaapahan ainakin edistymisen siitä miten kirjoitukset muuttuvat kun elämäni muuttuu ja ehkä vielä tästä on iloa, hyvä jos edes yhden ihmisen mielestä blogini on arvokas!
PoistaPs: traumani eivät liity seksuaaliseen väkivaltaan.
VastaaPoistaLöysin tänne FB:n kautta joskus ja olen pariin otteeseen käynyt lukemassa. Olen reilu kolmekymppinen nainen, olen muuten vain ollut aina kiinnostunut tarkkailemaan ja havainnoimaan ihmisten käytöstä ja moraalia, henkistä hyvinvointia ja henkisiä vikatiloja ja seksuaalisuutta ja sosiaalisuutta vähän ehkä antropologisessa hengessä. Kirjoitat hyvin.
VastaaPoista