Voin hyvin

Olen viime päivinä lähinnä nukkunut. Olen nukkunut pitkät yöunet ja sen lisäksi pitkät päikkärit. Uni on tehnyt hyvää. En ole traumoja juurikaan miettinyt. Nyt olen hörppinyt kahvia ja katsellut tv:tä.

Pelot ovat tiessään. Tänään olen tuntenut oloni jotenkin omituiseksi, hyvällä tavalla. Tuntuu kuin en olisi aikoihin pelännyt vaikka pelkäsin vasta muutama päivä sitten. Tänään vain heräsin siihen ettei enää pelota juurikaan. Kiitollinen olen.

Mietin seksuaalista suuntaumustani. Minulla oli aika pitkään lesbo-identiteetti. Minun on vaikeata syttyä miehen kehosta. Naiset taas ovat niin kauniita. Olen yrittänyt kuvitella itseni alttarille naisen viereen, miltä se tuntuisi. Se ehkä tuntuisi vähän väärältä. Mutta siitä huolimatta mielessäni on tämä unelmanainen, jolla on musta, jämäkkä polkkatukka, ja joka on langanlaiha miesten boksereissa. Monella tavalla maskuliininen mutta kuitenkin elegantti nainen. En tiedä mistä tämä näin tarkka mielikuva unelmanaisesta tulee. Onko se äidin harhakuva, hallusinaatio? Etsinkö äitiäni?

Alttarilla miehen rinnalla oleminen taas tuntuu paljon oikeammalta kuin naisen rinnalla vaikka minun on hieman vaikeata tuntea vetoa miehiin. Vain harvat miehet sytyttävät. Tämä masentaa.

Aikalailla tämän kaltainen on unelmanaiseni, kuin Irina Spalko -hahmo.

Näin kiinnostavia unia viime yönä. Ensin siinä olin minä. Olin meren syövereissä. Siellä oli haikaloja. En osaa sanoa missä hahmossa itse siinä olin, saatoin olla pikkukala. Tein jonkun virheen ja pelot yltyivät. Näin meren alta kimppuuni syöksyvän valtavan haikalan ja sen terävät hampaat ja ammottavan suun. En muista unta enää tarkasti mutta sen lopussa ilmestyi eteeni valtava haikala joka yhtäkkiä muuttuikin delfiiniksi. Siinä kohtaa ymmärsin ikään kuin pimeyden olevan sittenkin valoa, taikka että pahuus onkin hyvyyttä. Hieman vaikeata selittää. Kaikki kuitenkin kävi järkeen. Unessa sanottiin että olen suorittanut tehtäväni onnistuneesti.

Sitten näin veljen maailmaa. Tunne oli erikoinen, kuin olisi valtavan paineen alla. Kolkko tunnelma. Veli ei ollut niin syvällä kuin minä kaikessa pelossa ja kivussa vaan niin sanotusti enemmän maan pinnalla. Kuitenkin tunnelma ei ollut samalla tapaa onnistunut kuin omassa maailmassani. Veli suuteli siinä jotain tyttöä.

Nyt on muuten ihan hyvä olo mutta aika masentunut. Syvä masennus sisältäni nousee kai pintaan. Siellä se edelleen on.

Jotakin hyvää kuitenkin. Koska en juurikaan nyt pelkää, traumatakaumatkin pysyvät loitolla. Pelko nimittäin triggeröi niitä pintaan. Juon kahvia ja kuuntelen jouluradiota. Voin tavallaan ihan hyvin nyt.