Lääkärikäynti ja ostosreissu

Tänään piti herätä aikaisin aamusta lääkärikäynnille. En juurikaan ollut hermostunut ja olin saanut edellisen yön ihan hyvin nukuttua. Lääkäri on taas vaihtunut ja tätä lääkäriä en ole aiemmin tavannut. Hän kyllä yllätti minut kun tervehti minua hymyillen ja ojensi nyrkkiään niin että kosketin sitä omalla nyrkilläni. Todella rento tapa lääkäriltä tervehtiä! Hän kyseli alkuun voinnistani. Välissä hän myös vitsaili ja nauroimme kaikki. Olin hieman peloissani siitä mitä hän ajattelee lääkityksestä (tässä asiassa olen pelännyt lääkäreitä) mutta suureksi helpotuksekseni omaohjaajani, joka oli mukana, sanoi, että nyt minulla on mennyt ihan hyvin tällä lääkityksellä ja lääkärikin oli sitä mieltä etten tarvitse mitään muita lääkkeitä ja sain häneltä luvan jatkaa tällä. Olin siis ilman lääkärin lupaa ottanut lääkkeitä vähemmän mitä minulle oltiin määrätty ja jättänyt yhden lääkkeen kokonaan pois. Tämä lääkäri kuuli minua kun selitin miten näistä lääkkeistä on pikemminkin haittaa. Hän siis oli kanssani samaa mieltä, omaohjaajani myös, että jatkossa mennään tällä määrällä lääkkeitä mihin itse olin päätynyt. Olin niin helpottunut että tanssin suorastaan pois lääkärin vastaanotolta. Heti siinä myös koin oloni maadoittuneemmaksi.

Lääkärikäynnin jälkeen istuimme kahviolla ja söin kermamunkin ja join kupin kahvia. Omaohjaajani sanoi että näytin kuulemma todella yllättyneeltä siitä mihin tulokseen lääkärikäynnillä päädyttiin.

Sen jälkeen kävimme kaupassa. Kauppareissut yleensä ahdistavat minua ja minun täytyy jatkuvasti rauhoitella itseäni etten vajoa paniikkiin. Nyt olin huomattavasti rauhallisempi ja hoin itselleni ettei minun tarvitse olla häpeissäni siitä että olen hermostunut ja pelokas - ei siinä todellakaan ole mitään häpeämistä. Oivalsin että tämä on yksi syy siihen, että hermoilen. Häpeä omasta käytöksestäni ja ilmeistäni ja olemassaolostani. Kauppareissu siis sujui myös paremmin kuin yleensä ja kykenin tuntemaan oman kehoni ja oman olemukseni tarkemmin ja olemaan siis maadoittuneempi mistä syystä hermoilinkin vähemmän.

Sain ostokset tehtyä ja seisoskelin tupakkapaikalla sen jälkeen ja pohdiskelin asioitani ja helpotuksekseni saatoin todeta että nyt asiat vaikuttavat paljon helpommilta ja ovat paremmin, että lopultakin kaikki alkaa järjestymään. Se on kestänyt jonkin aikaa että on ollut vaikeaa mutta nyt saatoin todeta että asiat todella järjestyvät kaikki parhain päin vaikka se veisikin aikaa. Olin ja olen kiitollinen. Edelleen on paljon asioita jotka huolestuttavat mutta sain luottamuksen siihen että nekin järjestyvät eikä minun ole syytä olla huolissani.