Näen mustuuden hälvenevän ja kaikki täyttyy kirkkaalla valolla. Purskahdan itkuun. Minut asetellaan äidin rinnoille. Olen Bella Marie ja olen syntynyt.
Olen kehdossani uudessa kodissani. Entinen koti, kohtu, oli niin erilainen. Siellä oli pimeää mutta lämmintä. Täällä on pimeää muttei lämpöä yhtään. Alan parkumaan hätääni. Isä tulee huoneen ovelle, nostaa minut syliinsä ja tekee jotain omituista mikä saa minut irtautumaan ruumiistani. Isä laskee minut takaisin ja kävelee hiljaisin askelin ovelle ja sulkee sen perässään. Jään mietteliäänä ja kauhuissani kehtooni. Mitä tuo oli?
Olen huppelissa oleva taapero. Naurattaa kun kaikki keinuu. Äiti ja isä molemmat tekevät mulle sitä jotain mitä en ihan ymmärrä, mutta se kihelmöi miellyttävästi haaravälissä. Ehkä tämä on sitä kun äiti ja isä rakastavat?
Se tapahtui ensimmäisen kerran kun olin alle kolmen vanha. Isä työnsi sukuelimensä syvälle minun alapäähäni. Sen jälkeen kävelin kaikkialle puolelta toiselle vaappuen, tunsin kipua alapäässäni kaiken aikaa.
Olin hyvin surullinen lapsi. Äiti ja isä eivät välitä. Haluavatkohan he minun kuolevan?
Illalla rukoilin että näkisin tähdenlennon ja voisin esittää toiveen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti