Yksin pimeyteen

Yöllä meidän eläimelliset vaistot heräävät. Vaanii kuin pantteri saalistaan, isäni minua, ja löytää tiensä luokseni. Sydämeni hakkaa niin että voisi luulla kaikkien kuulevan sen. Hän istuutuu viereeni sängynlaidalle ja sivelee reittäni. Pysyn vaiti ja tuskin uskallan hengittää. Sitten hän työntää sormensa sisääni. Sydämeni särkyy. Ummistan silmäni ja puren huulta etten parkuisi ääneen. Hän työntelee sormiaan sisälläni. Raivoni alkaa syttymään. Riuhtaisen peiton päältäni ja tuijotan murhaavasti isääni. Nyt, loppu, sanon. Isä vain hymyilee. Sitten hän vakavoituu ja tarttuu minua ranteista ja painaa sänkyä vasten. Tottele, lutka, hän lausuu. Tuijotan murhaavasti häntä silmiin edelleen. Näytän kieltä. Isä ottaa kalunsa esiin ja työntää sen sisälleni. Puren hammasta ja yritän sietää kivun. Olen edelleen raivoissani mutta myös surullinen samaan aikaan. Kyynel vierähtää poskelleni, huuleni väpättää. Syljen isää naamalle ilmaistakseni miten yököttävänä pidän häntä. Hän ei välitä vaan jatkaa. Huokaan syvään. Ihan sama, millään ei ole väliä enää. Lamaannun. Hän on niin irstas, kaikki nuo äänet ja huoneen täyttävä testosteronin ja hien haju, ja tuo erikoinen häiriintynyt löyhkä. Insestin haju. Isän silmät kääntyvät kattoon ja katse samenee. Hän laukesi. Hän katsoo minua murhaavasti, ja nuo silmät ovat mustat täynnä pahuutta. Hän sanoo; jos kerrot, murhaan sut. Ja sitten hän nousee, poistuu huoneesta ja sulkee oven perässään. Jään yksin pimeyteen.