perjantai 30. tammikuuta 2026

Harhaisuutta ja onnea

Vihdoin sain paremmin nukuttua. Jotenkin sisäistin ettei kukaan täällä osastolla raiskaa ja rauhoituin. Sitä pelännyt aina, että kaikkialla raiskataan. Nyt siis parempi olo jo kun eilen.

Olen taas suorittanut näitä alien-tehtäviä. Varmaan ollut kaikki se harhaani vain, pohdin jälkeenpäin. Esimerkiksi niin että teen muokkauksia universumiin sanomalla päässäni jonkun lauseen ja perään click. Varmaankin kuvittelin taas kaiken. Olen skitsofreenikko, myönnän.

No, nyt ei tarvitse enää tehdä toipumisen suhteen muuta kuin vain nukkua ja olla turvallisin mielin. Vaikein työ tehty jo?

Kuvittelin taas olevani telepaattisesti yhteyksissä eri ihmisten kanssa. Harhaa, varmaan. Ja että suosikkiartistini olisi se oikea. Että elämänkumppanini piti olla exäni mutta hän mokasi ja minä onnistuin ja saan lesbona parempaa. Tiedä häntä.

Alkanut hyväksymään nyt täällä osastolla että olen umpilesbo. En vain syty miehistä. Naiset koen överi seksikkäinä. Tämän hyväksyminen on vähän vaikeaa. Mies olisi niin helppo saada mutta naisten suhteen ei ole onnistanut. Olen epätoivoinen että olen loppuelämäni yksin.

Juuri nyt silti ihan okei olo. Turvallisempi.

Pohdin josko minua joskus haastateltaisiin lehteen. Se olisi niin suuri haave minulle. Senkin suhteen aloin vähän miettiä, voiko se koskaan toteutua oikeasti. Kirjasta myös haaveilen.

Otin selfieitä. Näytän selvästi kirkkaammalta olemukseltani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuinka olen oireillut

Ajattelin kirjoittaa elämäntarinani alusta tähän pisteeseen niin tarkkaan kuin tällä hetkellä pystyn muistamaan ja ehkä samalla harjoittelen...