Hui. Luin hieman viimeisiä tekstejäni. Olen ollut näemmä huonommassakin voinnissa kuin nyt. No, helpotus!
En vain osaa lopettaa ajattelemista. Jatkuvasti joku traumaattinen kela soi päässä. Johtunee syvään juurtuneesta pelosta. Osastolla pelottaa, kotona pelottaa. Yritän ottaa rauhallisesti ja miettiä seuraavaa siirtoa. Olen täällä osastollaoloaikana kuitenkin saanut paljon käsiteltyä pelkoja pois alta. Tosin tuntuu, että niitä tulee vain lisää.
Nyt otan iisisti. Taidan mennä tupakille ja kuvata vähän selfieitä. Ei minulla muuta tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti