torstai 6. maaliskuuta 2025

Vapaa

Juoksen yössä pakoon. Nyt on oltava nopea. Tosi on kyseessä. He jahtaavat minua aseistettuina. Luodit viuhuvat korvieni ohitse. En pelkää, olen määrätietoinen ja keskityn vain juoksuun. Nyt on kulunut jo parikymmentä minuuttia, alan väsyä ja olla epätoivoinen. Mitä jos lopettaisin juoksun, mitä jos luovutan? Sisältäni ääni huutaa, älä luovuta, älä lopeta, sinut vielä palkitaan tästä koettelemuksesta ja se on kaiken arvoista, nyt, jatka juoksua! Kyyneleet silmissäni terästäydyn. Ampaisen kuin raketti eteenpäin. Sisimpäni täyttyy rohkeudesta. He hämmentyvät, yhtäkkiä juoksen entistä lujempaa. Kolmekymmentä minuuttia on mennyt ja jokin sanoo minussa, voitit, olet turvassa. En huomannutkaan kuin vasta nyt miten hengästynyt olen. Uskallan hidastaa vauhtia, pysähdyn ja lankean polvilleni maahan ja ylistän Luojaa että elän edelleen. Kiitollisuuden kyyneleet virtaavat poskillani ja tärisen kauttaaltaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pelottaa muistaa traumat

Olen jo muuttanut omilleni! Muutin muistaakseni vuonna 2010 kahdeksantoistavuotiaana mutta nyt vasta alan sisäistämään sen että en ole lapsu...